Markkinat luontoa vahvistaville toimille

Luonnonarvoja tuotetaan ennallistamalla luontoa, esimerkiksi palauttamalla soita, metsiä tai virtavesiä luonnontilaan. Ostettuja luonnonarvoja voidaan käyttää luontohaittojen hyvittämiseen eli niin kutsuttuun ekologiseen kompensaatioon tai yleisemmin ympäristövastuullisuuden osoittamiseen.

Luonnonarvomarkkinoille on luotu kehikko luonnonsuojelulaissa, mutta markkinat ovat käynnistyneet hitaasti. Sitran selvityksen mukaan markkinoiden laajentuminen vaatii selkeitä kannusteita, sujuvia prosesseja ja toimivaa markkinainfrastruktuuria (Kari ym. 2025).

Markkinoita voidaan vauhdittaa lisäämällä kysynnän kannustimia, vähentämällä edelläkävijöiden taloudellista riskiä, joustavoittamalla sääntelyä – ja velvoittamalla haittojen kompensaatioon.

LUONTOON KOHDISTUVIA paineita on vähennettävä. Sen lisäksi luontoa on suojeltava ja ennallistettava mittavasti. Luontopaneeli arvioi, että Suomen luontokadon kääntäminen elpymisuralle vuoteen 2035 mennessä edellyttäisi noin yhdeksän miljardin euron panostuksia.

Tähän ei päästä pelkästään julkisin varoin. Esimerkiksi valtion Metso- ja Helmi-ohjelmien rahoitus on rajallista, joten merkittävä osa kriteerit täyttävistä ennallistamis- ja suojelukohteista jää vaille rahoitusta.

Luonnonarvomarkkinat auttavat kanavoimaan yksityistä rahaa luonnon tilaa parantaviin toimiin. Kun luonnonarvoille muodostuu kysyntää esimerkiksi yritysten vastuullisuustavoitteiden kautta, syntyy taloudellinen kannustin luonnon tilan parantamiseksi.

Tämä voi tarkoittaa uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia erityisesti harvaan asutuille seuduille: maanomistajat voivat ansaita luontotoimilla, ja he tarvitsevat tähän liittyviä ennallistamis- ja tukipalveluja. Jos taas ostettavia luonnonarvoja käytetään luontohaittojen hyvittämiseen, ostajille syntyy kannustin välttää ja pienentää luontohaittaa.

HIILIMARKKINOILTA ON OPITTU, että markkinoiden luottamus rakentuu tieteellisesti perusteltuihin standardeihin sekä riippumattomaan yksiköiden varmentamiseen. Lisäksi yksiköitä vapaaehtoisesti ostaville tahoille on oltava selkeää, miten niitä voi hyödyntää ilman pelkoa viherpesusyytöksistä.

Kysynnän pohjana voi olla myös velvoite. Isossa-Britanniassa ja Ranskassa luonnonarvomarkkinoiden kehitys perustuu velvoittavaan haittojen kompensaatioon. Ison Britannian mallissa rakentamishankkeilta vaaditaan 10 prosentin nettolisäystä luonnonarvoissa. Ranskassa luontohaittojen ekologista kompensaatiota vaaditaan muun muassa projekteilta, joilta edellytetään ympäristövaikutusten arviointia.

Sitran selvityksessä Suomen luonnonarvomarkkinoiden koon arvioitiin vapaaehtoisissa skenaarioissa jäävän varsin vaatimattomalle tasolle verrattuna velvoittavaan ekologiseen kompensaatioon. Arvioidut markkinakoot on esitetty oheisessa kuvassa.

SUOMEN KANNATTAA hyödyntää valmiita oppeja ja toisaalta tarjota omia oppejaan muille. Lainsäädäntöön on kirjattu kansainvälisesti edistyksellinen vapaaehtoisen ekologisen kompensaation kehikko. Se takaa toimien ekologisen hyödyn uskottavasti viranomaisen varmentamana.

Koska yleisessä vastuullisuustyössä käytettävien luonnonarvojen kohdistumista luontotyyppeihin ei ole määritelty ekologisen kompensaation tavoin, kannustimia kannattaisi muuttaa niin, että kysyntää ohjautuisi luonnon kannalta arvokkaimpiin kohteisiin, ei vain halvimpaan ennallistamiseen.

Tulevaisuudessa on mahdollista, että luonnonarvoille syntyy yhteinen EU:n laajuinen tai alueellinen, esimerkiksi pohjoismainen markkina. Yhteiset säännöt hyödyttäisivät kansainvälisiä yrityksiä, vaikka varsinaiset hyvitystoimet todennäköisesti suuntautuvatkin lähelle hyväksyttävyyden maksimoimiseksi. Suomen kannattaa olla vaikuttamassa näiden sääntöjen muodostamiseen, ja EU-komissio on juuri nyt kiinnostunut jäsenmaiden kokemuksista.

TATU TORNIAINEN on maatalous- ja metsätieteiden tohtori, joka tehnyt töitä muun muassa kansainvälisen metsäpolitiikan, metsien kestävän käytön ja ilmastonmuutokseen parissa. MARIKO LANDSTRÖM on Sitran johtava asiantuntija, joka on tehnyt töitä laajasti ilmasto- ja luontoratkaisuiden parissa.