Muutosta moottoriksi?

Suomeen ei juuri muutettu itsenäisyyden ensimmäisten seitsemän vuosikymmenen aikana. Neuvostoliiton romahdus muutti tilanteen. Suomeen alkoi saapua venäläisiä, virolaisia, inkeriläisiä ja somalialaisia.

Virolaisten muutto Suomeen voimistui maan liityttyä Euroopan unionin jäseneksi. Kiinnostus Suomea kohtaan alkoi kuitenkin pian hiipua. EU:n muiden jäsenmaiden kansalaisia Suomi ei ole juuri kiinnostanut. Työperusteinen muutto Suomeen oli pitkään vähäistä.

Myös turvapaikanhakijoita on saapunut vähän. Poikkeuksia ovat lähinnä somalialaiset 1990-luvun alussa ja irakilaiset vuosina 2015 ja 2016. Kansainvälistä suojelua Suomesta ovat saaneet myös Ukrainasta sotaa paenneet. Ulkomaisen työvoiman rekrytointi tehostui 2010-luvulla, ja se on näkynyt monista Aasian maista tulleiden kasvaneessa muutossa. Myös kansainvälisten opiskelijoiden määrä on kasvanut. Heistä monet ovat Intiasta tai muista Etelä-Aasian maista.

ULKOMAALAISTAUSTAINEN VÄESTÖ on Suomessa keskittynyttä. Noin puolet heistä asuu Helsingin seudulla. Suuri osa muualle ensin asettuneista on ajan mittaan muuttanut johonkin suurimmista kaupungeista. Vantaan väestöstä ulkomaalaistaustaiset muodostavat jo kolmanneksen osuuden.

Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä oli vuoden 2024 lopussa yksitoista prosenttia. Tämän ryhmän juurien moninaisuus on kasvanut, taustamaita on enemmän. Suomessa syntynyt maahanmuuton niin sanottu toinen sukupolvi on ollut kasvussa. Heistä suuri osa on vielä lapsia ja nuoria.

Suomen väestönkasvu nojaa ulkomaiseen nettomuuttovoittoon. Tilastokeskus ennakoi, että tulevina vuosikymmeninä Suomeen muuttaisi vuosittain ulkomailta noin 40 000 henkeä enemmän kuin mitä Suomesta muutettaisiin pois. Tulevaisuuteen sisältyy kuitenkin lukuisia epävarmuustekijöitä.

Näihin päiviin asti Suomeen on muutettu runsaasti Venäjältä. Sota Ukrainassa ja maan viimeaikainen kehitys ovat tyrehdyttäneet muuton. Ukrainasta lähtemään joutuneista suuri osa jäänee Suomeen, mutta kehitys on tältäkin osin epävarmaa.

Myös kansainvälisten opiskelijoiden muuttoon liittyy kysymyksiä. Jatkuuko se yhtä laajana kuin viime vuosina? Kuinka suuri osa heistä jää valmistuttuaan Suomeen? Muuttaako suuri osa tänne jäävistä opiskelupaikkakunniltaan pääkaupunkiseudulle?

GLOBAALI KILPAILU osaajista kiristyy vuosi vuodelta. Yhä useamman valtion työvoimareservit hupenevat, ja muuallakin kuin lännessä moni maa houkuttelee ulkomaista työvoimaa. Pärjätäkseen tässä kilpailussa Suomen pitää tehdä kovasti töitä.

Suomen on tehtävä itseään tunnetuksi maailmalla erityisesti niissä kohteissa, joissa on maahamme potentiaalisesti muuttavia osaajia. Lisäksi maallamme pitää olla valmius skaalata riittävästi rahoitettuja rekrytointitoimia suhdanteiden mukaan. Yhteiskuntamme pitää olla myös sillä tavalla vastaanottavainen, että tänne tulleilta lähtee kotimaahan myönteisiä viestejä.

TURVAPAIKANHAKIJOIDEN SPONTAANI tulo tuskin kasvaa merkittävästi. Kriisitilanteessa muut maat sulkevat rajansa nopeasti. Venäjä on tältäkin osin suuri kysymysmerkki: Se voi pyrkiä ohjaamaan muuttajia Suomen rajalle, ja siitä voi tulla pakolaisten lähtömaa.

Myös Suomen omaan taloudelliseen kehitykseen sisältyy riskejä. Jos avoimia työpaikkoja ei ole, maamme ei ole houkutteleva kohde ulkomaisten osaajien silmissä. Korkean työttömyyden pitkittyessä Suomi ei voi välttämättä pitää omistaankaan kiinni. Suomesta voi tulla taas maa, josta lähdetään muualle töihin.

PASI SAUKKONEN on politiikan tutkija, joka työskentelee erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalveluissa. Hän on julkaissut laajasti maahanmuutosta, kotoutumisesta ja monikulttuurisuudesta sekä kansallisesta identiteetistä ja kansakunnan rakentamisesta.