Ratkaisu olet sinä

Aikaa ja rahaa palaa, kun yksilö tai yhteisö investoi inhimilliseen pääomaan. Toiveena on yleensä parempi palkka tai muu tuotto. Aikaisemmat hypyt ovat myöhäisempiä kannattavampia, koska niistä on mahdollista saada tuottoja loppuelinkaaren ajan.

Yhteisön voi ajatella hallitsevan ja optimoivan kansalaisten inhimillisen pääoman kokonaisuutta. Ihmiset ajattelevat sitä omien (odotettujen) elinkaariensa kautta. Yhteisön tehtävänä on tarjota tähän liittyviä kannustimia ja mahdollisuuksia siten, että tavoiteltu hyvinvointi saavutetaan. Yksilöitä ohjataan lempeästi, jotta yhteinen hyvä syntyy. Inhimillinen pääoma on myös kehollinen kokonaisuus. Sen järkevä käyttöaste sisältää työn ja levon tasapainon, jonka välttämätön edellytys on terveys.

Petri Böckerman osoitti omassa katsauksessaan, että terveet ihmiset kouluttautuvat enemmän, ansaitsevat paremmin ja pysyvät työelämässä pidempään. Jokainen ennaltaehkäisty sairaus on investointi, joka maksaa itsensä takaisin lisääntyneinä työvuosina ja pienempinä hoitokustannuksina.

Terveyspääoma alkaa kertyä jo lapsuudessa. Jos lapsen mielenterveys tai fyysinen kunto horjuu, se heijastuu koko elinkaaren ansioihin ja osallistumiseen. Siksi ennaltaehkäisy ja varhainen tuki eivät ole pelkkää hyvinvointipolitiikkaa, vaan myös kovaa talouspolitiikkaa.

PERUSTAIDOT HANKITAAN elämänkaaren aikaisina vuosina ja niitä hyödynnetään koko loppuelämä. Siksi suomalaisnuorten perustaitojen, kuten lukutaidon, lasku on erityisen huolestuttava merkki.

Samaan aikaan työmarkkinat vaativat entistä enemmän niin sanottuja korkeamman tason taitoja: viestintää, yhteistyökykyä ja päätöksentekoa. Niitä on vaikea rakentaa, jos jo perustaidoissa mättää. Korkeat sosiaaliset taidot ovat nostaneet arvoaan suhteessa perinteisiin kognitiivisiin taitoihin kuten laskutoimitusten suorittamiseen.

Mielestäni tämän osion kovin ja tärkein viesti on Mikko Sillimanin painottama lasten ja nuorten ”kasvun ajattelutapa” eli luottamus siihen, että omat kyvyt ovat kehitettävissä harjoittelulla. Uskon kaveriksi sopivat halu ja tietoisuus siitä, että kaikki hyötyvät tällaisesta ajattelusta.

On pieni henkilökohtainenkin tragedia, jos henkinen kasvu pysähtyy tutkinnon jälkeen. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tämä olisi pidemmällä aikavälillä kohtalokasta henkilön inhimillisen pääoman kysynnän näkökulmasta, joka näkyisi suoraan saavutettavissa olevassa kasvussa ja valtiontaloudessakin.

Toisena keskeisenä viestinä haluaisin nostaa Arto Kokkisen ja Pirkka Jalasjoen ”teknologian kehäpäätelmän”, jossa huippuosaajat kehittävät tuotteita, joka puolestaan lisäävät kysyntää osaavalle työvoimalle. Mutta tähän kehään voidaan lisätä
vielä yksi kierros:

Korkean inhimillisen pääoman omaavat ihmiset arvostavat myös tavaroiden ja palveluiden loppukäyttäjinä runsaasti inhimillistä pääomaa sisältävää tarjontaa. Tämä on inhimillisen pääoman hyvä kehä. Yhteisön toimiessa oikeaan suuntaan se tuottaa inhimillisen pääoman investoinneille yhä parempia tuottoja.

MATTI PAAVONEN osoittaa, että Suomen väestörakenne on haastava, mutta ei toivoton. Kuten Susan Kuivalainen toteaa, työurien pidentäminen on tehokkain tapa tukea hyvinvointiamme ja erityisesti julkista taloutta. Pienen pohdiskelun jälkeen erilaisissa varhaiseläkejärjestelyissä on vaikea nähdä minkäänlaista järkeä.

Maahanmuutto on kuuma peruna. Suomi on jo nyt monikulttuurinen, ja hyvä niin. Jo nyt 94 prosenttia maahanmuutosta on työperäistä – toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Menestyäkseen globaalissa kilpailussa osaajista Suomen on oltava paitsi houkutteleva kohde, myös yhteiskunta, joka osaa pitää tulijat ja heidän perheensä täällä. Jaottelun kanta- ja muuhun väestöön on loputtava. Kaikki kansalaiset ovat samalla tavalla sadan prosentin suomalaisia. On selvää, että Suomen kenkä puristaa. Vaikka Suomen inhimillisen pääoman kehityksessä on huolestuttaviakin trendejä, saavutettu taso on kansainvälisessä vertailussa kiistatta kova. Huono realisoitunut talouskasvu kielii kuitenkin siitä, että pääoman käyttöaste ei ole lähelläkään optimaalisista.

Mikä neuvoksi? Vapauttaisiko kuuluisa apinan raivo apatiasta?

PETRI ROUVINEN on Sitran Ratkaisut-toiminnon vanhempi neuvonantaja, joka työskentelee tutkimuksen neuvonantajana myös Etlassa. Rouvinen keskittyy tutkimuksessaan erityisesti elinkeino- ja kilpailupolitiikkaan liittyviin kasvun ja kilpailukyvyn teemoihin.