Suomi hapuilee kohti tietotalouden valoa

Suomen kansantaloutta käsittelevässä keskustelussa on ollut pessimistinen pohjavire – syystäkin. Kasvuatlaksen tuotantopääomaa käsittelevät katsaukset piirtävät kuvan hapuilevasta matkasta, jonka tavoitteena on paluu osaamis- ja tietotalouden huipulle.

Suomi alisuorittaa, etsii itseään, haikailee vanhaa, on lankeamaisillaan synkkyyteen mutta ei menetä sisuaan ja näkee myös uusia valon lähteitä.

Sellaisia voivat olla esimerkiksi painopisteen hallitut siirtymät kohti aineettomia tuotannontekijöitä ja tietointensiivisiä palveluja. Suomi voi onnistua paremmin keskittymällä mieluummin rakenteiden kuin palkkojen kustannuskilpailuun ja korostamalla yksityisiä markkinoita suosivaa suuntaa voimakkaan julkisen ohjauksen, tuotannon ja tukien sijaan.

Suomi on usein halunnut olla enemmän kuin Ruotsi. Tuotannollisen pääoman tila osoittaa, etteivät suomalaiset voi saavuttaa ruotsalaisten elintasoa, jos investointeja laiminlyödään.

Suomen ali-investoinnit ovat 2000-luvun heikon kehityksen keskeinen selittäjä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että suomalaiset saavat investoimalle rahalleen vähemmän tuottoa. Vaikka Saksassa näkyy samoja piirteitä, Ruotsi on Suomelle oikeampi mittatikku.

Jos rakenteellisiin muutoksiin ei ryhdytä eikä pystytä, yhden prosentin kasvu on Suomen uusi normaali. Tämä on Mikko Sariolan ja Juuso Vanhalan tärkein viesti. Matti Pohjolan mukaan avain parempaan löytyy yritysten tuottavuuden kasvusta.

TUTKIMUS JA kehitys on varmasti yksi tärkeimmistä kasvun potentiaalia kiihdyttävistä ratkaisuista. Kehitystyö tuottaa innovaatioita, jotka parantavat yrityksen tuottavuutta. Paremman tuottavuuden yritykset kasvattavat taloutta ja keskimääräistä tuottavuutta. Tämä luova tuho vie kuitenkin aikansa.

Suomi on tehnyt tärkeän päätöksen t&k-panosten kasvattamisesta. Yritysten t&k-menot ovat kasvaneet jo ennen tätä. Ne viestivät paremmasta tulevaisuudesta.

Raha ratkaisee, varsinkin nuorten yritysten kasvun varhaisessa vaiheessa, kuten Markku Maula muistuttaa.

Mutta tuotanto tarvitsee myös tekijöitä ja kehittäjiä – pelkillä koneilla ja seinillä ei pärjätä.

Tuotantopääomaa tarkastelevat kirjoittajat nostavat siksi toistuvasti esiin myös väestön ikääntymisen haasteen, kuten inhimillisen pääoman asiantuntijatkin. Tärkeän ja harvoin esillä olleen näkökulman esittää Mauri Kotamäki: kun väestö harmaantuu, sen kiinnostus riskinottoon laimenee.

Tämäkin haaste korostaa riskirahoituksen merkitystä. Riskin rahoittamista pitää helpottaa eikä vaikeuttaa. Se tarkoittaa kilpailukykyistä verotusta, selkeitä sääntöjä ja harkittuja ratkaisuja, jotka alentavat suurten ja pienten sijoittajien kynnystä yritysten kasvun ruokkimiseen.

REIPAS KILPAILU kiihdyttää ideoiden virtausta. Monet katsausten kirjoittajat muistuttavat siksi markkinoiden kilpailullisuuden eduista, luovan tuhon hyödyllisyydestä ja säilyttävien tukien haitallisuudesta. Vanhalle ei voi eikä pidäkään kääntää selkää. Mutta kun maailma muuttuu, reseptien koostumusta pitää muuttaa.

Pelkkä yksityisen sektorin muutos ei riitä. Myös julkisen sektorin pitää uudistua, luomalla edellytyksiä dynaamisemmalle yksityiselle toiminnalle ja tehostamalla samalla myös omaa toimintaansa.

Janne Tukiaisen katsaus osoittaa, että tähän on syytä ja luultavasti myös varaakin: julkisissa hankinnoissa vallitsee vakava kilpailun puute. Kun yhden tai kahden osanottajan näennäiset kilpailut muuttuvat viiden taisteluksi, valtio ja kunnat voivat saavuttaa miljardien eurojen säästöt. Ne hidastaisivat korkomenojen kasvua ja keventäisivät painetta verojen kiristämiseen.

Seppo Orjasniemi muistuttaa, että Suomen julkisen velan taso ei aiheuta paineita, mutta velanhoitokustannukset aiheuttavat. Korkojen ja velan määrän kasvaessa velanhoito tulee alati raskaammaksi. Ilman merkittäviä päätöksiä velkasuhteen odotetaan kasvavan entisestään.

Päättäkää, päättäjät, se on teidän työnne. Rakenteita uudistavat päätökset ja tuottavuutta kiihdyttävät investoinnit voivat laukaista Suomen uudelle radalle, joka turvaa hyvinvoinnin varmemmin kuin päättämättömyyden ja ali-investointien yhdistelmä.

MATTI PAAVONEN on Sitran pääekonomisti, joka keskittyy työssään etenkin talouden pitkän aikavälin näkymiin, kasvun analyysiin ja ennakointiin. Paavosella on kokemusta myös tilastotuotannosta ja liiketoimintajohtajan tehtävistä. PETRI ROUVINEN on Sitran Ratkaisut-toiminnon vanhempi neuvonantaja, joka työskentelee tutkimuksen neuvonantajana myös Etlassa. Rouvinen keskittyy tutkimuksessaan erityisesti elinkeino- ja kilpailupolitiikkaan liittyviin kasvun ja kilpailukyvyn teemoihin.