Taloudellisesti hyödyllinen maahanmuutto vaatii työtä

Suomen väkiluku supistuisi lähes puolella miljoonalla vuoteen 2045 mennessä ilman maahanmuuttoa. Väestön väheneminen ei välttämättä ole ongelma, koska väestönkasvu ei sinänsä lisää hyvinvointia. Maahanmuuton puuttuessa vanhusten määrä suhteessa työikäisen väestöön kuitenkin kasvaisi huomattavasti. Ilman tuottavuuskasvua tämä saattaisi tarkoittaa taloudellisesta elintasosta tinkimistä, vaikka edessä tuskin olisi varsinaista talousromahdusta.

Työikäisten maahanmuutto on keino lisätä mahdollisen työpanoksen määrää, jos väestörakenteen aiheuttamiin taloudellisiin haasteisiin halutaan puuttua nopeasti. Maahanmuutto ei kuitenkaan ole vain työvoiman tarjontakysymys. Se lisää myös kysyntää: maahanmuuttajatkin tarvitsevat tavaroita ja palveluita.

Maahanmuutto helpottaa mahdollista työvoimapulaa vain, jos se lisää työvoiman tarjontaa enemmän kuin kysyntää. Tämä vaatii karkeasti ottaen sitä, että työllisten osuus muuttajista on korkeampi kuin työllisten osuus nykyväestöstä.

Noin 25 000 hengen vuosittainen nettomaahanmuutto pitäisi vanhusten määrän suhteessa työikäisiin jokseenkin vakaana seuraavat 20 vuotta. Tämä on vähemmän kuin vuosien 2022–2024 nettomaahanmuuton keskiarvo, joka oli Ukrainasta tulleet pois lukien noin 35 000. Maltillinen maahanmuuton määrä helpottaa työllistymisen ja integroitumisen tukemista.

TYÖIKÄISTEN MAAHANMUUTTAJIEN työllisyys on selvästi kantaväestöä matalampi. Suomen 20–64-vuotiaista maahanmuuttajista (ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset) 59 prosenttia oli päätoimisia työllisiä vuoden 2023 lopussa. Kantaväestön (Suomessa syntyneet suomalaistaustaiset) vastaava osuus oli 76 prosenttia.

Suomeen aiemmin muuttaneiden työllisyydessä onkin vielä paljon parannettavaa. Tämä on tärkeä muistaa, kun maahanmuuton lisäämisestä keskustellaan. Työllisten osuus koko maahanmuuttajaväestöstä (48 prosenttia) oli kuitenkin korkeampi kuin työllisten osuus kantaväestöstä (43 prosenttia).

Edellä esitetyt kaksi työllisyyden mittaria perustuvat Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin. Ne eroavat toisistaan, koska maahanmuuttajat ovat pääosin työikäisiä, kun taas kantaväestössä on suhteellisen paljon eläkeikäisiä.

Maahanmuuttajatkin ikääntyvät aikanaan. Tällä hetkellä heidän suotuisa ikärakenteensa riittää kuitenkin ylläpitämään taloudellista huoltosuhdetta, vaikka työikäisten tulijoiden työllisyysaste olisi kantaväestön vastaavaa alempi.

TYÖPERUSTEISESTI MUUTTAVIEN työllisyysaste on maassaolon alussa kantaväestöä korkeampi ja myöhemmin samalla tasolla. Muilla perusteilla EU:n ulkopuolelta tulleiden työllisyys on kymmenen vuoden maassaolon jälkeenkin selvästi samanikäistä kantaväestöä alempi.

Työperusteisesti muuttavien mukana tulee kuitenkin myös perheenjäseniä, joiden työllistymisen tukeminen on tärkeää. Kotoutumista edistäviin työvoimapalveluihin osallistuvien maahanmuuttajien työllistyminen on pitkällä aikavälilläkin heikkoa. Tämä viittaa siihen, että palveluita pitää tehostaa.

Työperusteisesti muuttavat eivät saa kotoutumispalveluita, minkä takia integroituminen voi työpaikasta huolimatta jäädä vajaaksi. Siksi kotoutumispalveluita, etenkin kielikoulutusta, olisi tärkeää tarjota myös heille.

Maahanmuutto ei ole vain taloudellinen kysymys, mutta sen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kannalta tulijoiden työllistyminen on tärkeää. Suomesta ei kuitenkaan saa tulla Persianlahden maiden kaltainen yhteiskunta, jossa maahanmuuttajat ovat erillään elävä työvoimareservi, jota kantaväestö hyödyntää. Meidän on varmistettava se, että tulijoista tulee osa suomalaista yhteiskuntaa.

Kielen ja kulttuurin omaksuminen vahvistaa osallisuuden kokemusta, halua osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen. Kaikkien etu on, että muuttajat tuntevat Suomen kotimaakseen.

MAX TOIKKA on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) Datahuoneen asiantuntija. Datahuone tuottaa rekisteriaineistoja hyödyntäviä selvityksiä ja analyysejä päätöksenteon tueksi ja poliittisten ratkaisujen vaikutusten arvioimiseksi. Toikka valmistelee taloustieteen väitöskirjaa Aalto-yliopistossa.