Vetreämpi kuin pelättiin

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin syntyvyyden ennustaminen. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että lasten määrä palautuu Suomessa yhtä korkealle tasolle kuin viime vuosikymmeninä. Siksi on järkevää olettaa, että työikäisen väestön määrä kääntyy laskuun, kuten myös työvoiman tarjonta.

Väestökehityksen ennustamiseen on liittynyt aina epävarmuutta. Stokastisen väestöennusteen avulla voidaan arvioida mille ennustevälille väkiluku asettuu, jos oletetaan, että epävarmuus on tulevaisuudessa enintään yhtä suurta kuin historiassa.

Vanhuuden ennustaminen on paljon varmempaa. Eläkeläisten ja etenkin kaikkein ikääntyneimpien määrä kasvaa Suomessa tasaisesti pitkälle tulevaisuuteen. Syntyvyys vaikuttaa kuitenkin eniten pitkän aikavälin väestökehitykseen.

Lasten hankkimisen kannalta Suomi on kohtuullisen kannustava maa – kehittyneiden neuvoloiden, päivähoidon ja tulonsiirtojen ansiosta.

SYNTYVYYDEN MUUTOKSET vaikuttavat työikäisen väestön määrään vasta 20 vuoden viipeellä, ja silloinkin ikäluokka kerrallaan. Näin ollen seuraavien vuosikymmenien aikana työvoiman tarjontaan vaikuttavat vain osallistumisaste ja nettomaahanmuutto.

Jos osallistumisaste nousisi nykyisestä 79 prosentista niinkin korkeaksi kuin 85 prosenttiin, kasvaisi työvoiman tarjonta nykyväestölläkin 225 000 henkilöllä. Tätä korkeampi osallistumisaste vaikuttaa jo utopistiselta. Jos työikäisen väestön määrä kääntyy taas laskuun, ei osallistumisasteen nousukaan estä työvoiman tarjontaa supistumasta.

Työikäisten määrän vääjäämättömältä vaikuttanut luisu pysähtyi vuonna 2022. Muutoksen aiheuttivat ukrainalaisten tilapäinen suojelu sekä äkillisesti kasvanut työ ja opiskeluperäinen maahanmuutto etenkin Etelä ja Kaakkois-Aasiasta.

Vuosina 2022–2025 Suomeen on muuttanut nettomääräisesti noin 180 000 henkilöä. Maahanmuuttajista enemmistö on nuoria. Eläkeikäisiä on vain kaksi prosenttia. Heistäkin suuri osa suomalaisia paluumuuttajia. Maahanmuutto siis tervehdyttää Suomen ikärakennetta.

JOS JÄTETÄÄN huomiotta ukrainalaisten tilapäinen suojelu, niin oleskeluluvista noin kuusi prosenttia on viime vuosina myönnetty turvapaikanhakijoille ja heidän perheenyhdistämisiinsä. Loput 94 prosenttia maahanmuutosta perustuu siis työhön, opiskeluun ja näihin liittyvään perheiden siirtolaisuuteen. Tämä tieto saattaa olla ristiriidassa suuren yleisön muodostamien käsitysten kanssa.

Jos nettomaahanmuutto hidastuu viime vuosia edeltäneelle tasolle (15 000 henkilöä vuodessa), työikäisten määrä supistuu 100 000 henkilöllä. Viime vuosien mukainen 40 000 henkilön nettomaahanmuutto kasvattaisi työikäisten määrää 20 vuodessa 320 000 henkilöllä.

Sote-alan työvoiman tarve kasvaa riippumatta siitä, miten työmarkkinoiden kantokyky kehittyy. 2000-luvun alussa työllisistä 13 prosenttia työskenteli sote-alalla. Nyt luku lähentelee 20 prosenttia.

Vaisuimmassa maahanmuuton skenaariossa muuttoliikkeen netto olisi nolla. Jos tulevaisuus toteutuisi sellaisena, työikäisten määrä supistuisi 350 000 henkilöllä 20 vuodessa. Vuonna 2070 sote-ala tarvitsisi jo kolmanneksen Suomen työvoimasta.

Muiden toimialojen työnantajat tulisivat tempaistuksi entistäkin ankarampaan kilpailuun jäljelle jäävästä työvoimasta, joka supistuu. Tällaisissa oloissa talouden on melkein mahdotonta kukoistaa.

MATTI PAAVONEN on Sitran pääekonomisti, joka keskittyy työssään etenkin talouden pitkän aikavälin näkymiin, kasvun analyysiin ja ennakointiin. Paavosella on kokemusta myös tilastotuotannosta ja liiketoimintajohtajan tehtävistä.