Korkeammat taidot erottuvat

Kun työnantaja valitsee kahden työnhakijan välillä, hän palkkaa tuottavamman ja on valmis maksamaan tälle enemmän, tuottavuuseroon saakka. Tuottavuuden eroilla on tärkeä rooli, kun palkkaeroille etsitään selityksiä. Taitavat työntekijät ovat tyypillisesti olleet tehokkaampia hyödyntämään uutta teknologiaa. Tämä voi vahvistaa heidän tuottavuuttaan entisestään.

Mutta tarjonnan ja kysynnän laki pätee myös tässä: mitä enemmän taitavaa työvoimaa taloudessa on, sitä vähemmän yksittäinen työntekijä voi vaatia palkassaan.

Koulutettujen määrä on kasvanut, mutta teknologinen muutos on johtanut siihen, että koulutettujen suhteellinen tuottavuusetu on kasvanut vielä nopeammin. Tämä dynamiikka on lisännyt palkkaeroa korkeammin ja matalammin koulutettujen välillä.

KOULUTUS JA TEKNOLOGIA ovat keskeisessä roolissa talouden kasvumalleissa. Taloustieteessä tunnettu Solow-Swan -malli kuvaa talouskasvun syntyvän fyysisen pääoman ja inhimillisen pääoman – koulutetun työvoiman – sekä teknologian yhteisvaikutuksesta. Malli selittää hämmästyttävän hyvin talouskasvua eri maissa.

Haasteena on erotella teknologian vaikutus fyysisestä ja inhimillisestä pääomasta. Nykyiset arviot kuitenkin näyttävät, että inhimillinen pääoma – usein mitattuna pelkkänä koulutusvuosien keskiarvona – selittää jopa 50–75 prosenttia talouskasvusta.

Kun näin on, koulutus on syytä nostaa talouspoliittisen keskustelun keskiöön. Miten koulutusjärjestelmät pitäisi suunnitella, jotta ne tukevat parhaiten kasvua?

Tutkimusnäyttö osoittaa, että koulutuksen lisävuodet lisäävät tuottavuutta. Eräässä tutkimusasetelmassa verrattiin, miten korkeakouluun hakeneiden henkilöiden tulot kehittyivät aikuisiän aikana. Suomesta, Ruotsista, Yhdysvalloista, Etelä-Koreasta ja Kiinasta kerätyt aineistot osoittivat, että yksi lisävuosi koulutusta nostaa ansioita noin kymmenellä prosentilla.

KOULUTUSTASO EI kuitenkaan mittaa täydellisesti henkilön taitoja. Koulutuksen taso peittää myös sisältöön liittyvät erot. Insinööri ja kirjallisuuden maisteri voivat opiskella yhtä pitkään, mutta osaavat eri asioita. Insinööri tuottaa koodia, mutta kirjallisuustieteilijä analysoi monimutkaisia argumentteja ja pystyy selkeyttämään niiden ydinviestin.

Se näyttää selvältä, että talous palkitsee laajemman taitovalikoiman kuin pelkät kognitiiviset kyvyt.

Koska ei-akateemisia taitoja on vaikea mitata, tutkimuksissa hyödynnetään usein Suomen ja Ruotsin asevelvollisuusdatoja, jotka mittaavat useita taitojen ulottuvuuksia. Kun niitä yhdistetään työmarkkinatietoihin, nähdään että niin sanotut korkeamman tason taidot kuten viestintä, yhteistyökyky ja päätöksenteko tarjoavat melkein yhtä suuria tuottoja kuin akateemiset taidot.

Mihin taitoihin tulevaisuuteen katsova hallitus – tai yksilö – siis investoisi? Tulevaisuuden tärkeimpiä aloja on vaikea ennustaa. Tutkimusten mukaan edellä mainitut korkeamman tason taidot ovat kuitenkin nostaneet suhteellista arvoaan, kun niitä verrataan matematiikan ja luetun ymmärtämisen perustaitoihin.

Asevelvollisuusdata osoittaa tämän muutoksen: Suomessa korkeamman tason taitojen tuotto on noussut 30 prosenttia, kun kognitiivisten taitojen tuotto on laskenut 35 prosenttia.

SUOMALAISTEN NUORTEN korkeamman tason taidot ovat vahvistuneet selvästi viime vuosikymmeninä. Tämä on hyvä uutinen, vaikka ilmiön syitä ei vielä tunneta riittävästi. Kansainvälinen tutkimus antaa kuitenkin vihjeitä toimivista keinoista.

Laaja kirjallisuus pitää varhaiskasvatuksen investointeja kustannustehokkaana tapana kehittää näitä taitoja. Tutkijat korostavat myös kavereiden, opettajien ja koulujen merkitystä. Kohdennetut interventiot tuovat lisävaloa: esimerkiksi kärsivällisyyteen ja tulevaisuussuuntautuneisuuteen tähtäävät ohjelmat sekä sinnikkyyden vahvistaminen ovat parantaneet myöhempiä työmarkkinatuloksia.

Tekoäly laskee, yhdistelee tietoa ja tuottaa koodia. Teknisten taitojen kustannukset laskevat. Johtopäätös on, että tulevaisuuden koulujen on täydennettävä perinteistä akateemisten taitojen opetusta korkeamman tason taitojen kehittämisellä. Niiden kärkeen nousevat tiimityö ja päätöksenteko.

Työmarkkinat vaativat yhä syvempää erityisosaamista. Tiimityö on tärkeää, koska se yhdistää erilaisia osaamisia tehokkaaksi yhteistyöksi. Päätöksenteko on tärkeää, koska teknisten taitojen kustannukset laskevat, mutta kyky keksiä uutta, reagoida tilanteisiin ja suunnata innovaatioita on edelleen harvinaista. Tämä taas korostaa sitä, että syvä substanssiosaaminen on tänään yhtä tärkeää kuin ennen – ellei vielä tärkeämpää.

MIKKO SILLIMAN toimii Aalto-yliopistossa taloustieteen apulaisprofessorina ja jäsenenä Helsingin, Espoon, ja Vantaan yhteisen kaupunkipolitiikan arviointineuvostossa. Hän väitteli Harvardin yliopistosta keväällä 2023.