En tunne mutta ehkä luotan

Pelkästään julkista keskustelua seuraamalla ei tunnu siltä, että Suomi olisi luottamuksen luvattu maa. Kuluttajien luottamus ja nuorten tulevaisuudenusko näyttävät olevan koetuksella. Työmarkkinaosapuoltenkin keskinäinen luottamus on kuulemma rikottu.

Voiko minkäänlaista kehitystä kuvitella tapahtuvan maassa, jossa luottamus näyttää murentuneen lopullisesti?

Tunne on kuitenkin eri asia kuin tutkimus. Vaikka kesäolympialaisissa ja talouskasvussa ei ole tullut menestystä, Suomi on sijoittunut jo pitkään maailman huipulle niin sanotun yleistyneen luottamuksen vertailussa. Sama koskee myös luottamusta yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin, kuten poliisiin ja oikeuslaitokseen.

Yleistyneellä luottamuksella tarkoitetaan luottamusta, jonka yksilö yleistää koskemaan myös sellaisia samassa yhteiskunnassa asuvia kansalaisia, joita hän ei ennestään tunne.

Yleistynyttä luottamusta mitataan usein 1950-luvun yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta peräisin olevalla väittämällä siitä, ”voiko ihmisiin yleensä ottaen luottaa”. Tällä luottamusindikaattorilla pyritään kuvaamaan kavereihin, perheeseen tai sukulaisiin suuntautuvan luottamuksen sijaan nimenomaan yksilön lähipiirin ulkopuolista luottamusta.

LUOTTAMUKSELLA TUNTEMATTOMIIN ihmisiin ja taloudellisella kasvulla näyttää vallitsevan melko kiistaton ja pitkään tunnettu yhteys. Kysymyshän on tosiaan luottamuksesta siihen, että tuntemattomat ihmiset eivät ainakaan tarkoituksella tai tietoisesti aiheuta meille vahinkoa ja huolehtivat meistä mahdollisuuksiensa mukaan.

Tunnetuimpia esimerkkejä ilmiöstä lienee yhdysvaltalaisten taloustieteilijöiden havaitsema verrattain voimakas positiivinen yhteys kaupunkien keskustoihin kokeilumielessä pudotettujen lompakkojen palautumissprosentin ja kansalaisten raportoiman yleistyneen luottamuksen välillä. Talouskasvun lisäksi yleistyneellä luottamuksella on havaittu yhteys myös moniin muihin toivottavina pidettyihin asioihin, kuten koettuun hyvinvointiin, alhaiseen korruptioon, terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuteen, julkisten instituutioiden luotettavuuteen tai ympäristön tilaan.

Luottamusta käsittelevä tutkimuskirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden katsoa Suomen tulevaisuutta toiveikkaasti.

Luottamuksen ja talouskasvun yhteyteen vaikuttaa pitkällä aikavälillä muun muassa luottamuksen tuottavuutta lisäävä vaikutus. Ihan terveellä kaupunkilaisjärjelläkin on helppo ymmärtää, että toisiinsa luottava työporukka suoriutuu toimistaan tehokkaammin kuin toisiaan alati epäilevä joukkio.

KORKEA LUOTTAMUS näyttää toimivan myös yhteiskuntien tasolla: toisiimme kohdistettavan valvonnan tarve vähenee, kuten myös sen kustannukset. Niin ikään on havaittu, että luottamus voi kytkeytyä kasvuun epäsuorasti, kun yhteiskunnassa arvostetaan oikeusvaltioperiaatetta ja koulutusta.

Kitkaa on vähemmän, kun ihmiset voivat luottaa siihen, että oikea voittaa väärän.

Kuinka sitten voisimme muuttaa yleistyneen luottamuksen ravinnoksi yhteiskunnassa, joka tuskailee takkuavaa talouskasvuaan? Tutkimuksen perusteella luottamusta kannattaa vaalia, sillä se on palkinnut Suomea pitkällä aikavälillä taloudellisella kasvulla.

Jo valmiiksi korkean luottamuksen yhteiskunnassa luottamuksen lisääminen ja sen kasvuvaikutukset saattavat olla rajallisempia. Se lienee kuitenkin selvää, että koettu ja mitattu luottamus kuuluvat keskeisiin kasvutekijöihin myös tulevaisuudessa. Suomen tuskin kannattaa menettää sellaista etua, minkä saavuttaminen on ollut monille muille vielä vaikeampaa kuin meille.

ANTTI KOUVO toimii yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa, ja on erikoistunut luottamuksen, asumisen ja ikääntymisen vertailevaan tutkimukseen.