Älykkyyden yhdestoista hetki

Pieni vientiteollisuudesta riippuvainen maa ei voi olla hyvä kaikessa. Strategisen edun mahdollistavat kasvun kärjet on valittava tarkkaan. Erikoistuminen edellyttää tilannekuvan kirkastamista ja määrätietoista toimintaa.

Globaali tekoälykehitys keskittyy tällä hetkellä vahvasti Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Nämä taloudet ovat investoineet massiivisesti tekoälyn vaatimaan infrastruktuuriin: laajamittaiseen laskentatehoon, datakeskuksiin ja ohjelmistokehitystä tukeviin ekosysteemeihin.

Euroopan unionissa tilanne on toinen. Ilman omaa laajamittaista infrastruktuuria EU on riippuvainen yhdysvaltalaisista hyperskaalaajista. Riippuvuus kasvaa, kun eurooppalainen raha virtaa Yhdysvaltoihin sen sijaan, että se vahvistaisi eurooppalaista – tai Suomen olosuhteissa kotimaista kyvykkyyttä.

Kyse ei ole ainoastaan yleisestä tuottavuuden lisäämisestä vaan laajemmin koko teollisuuspolitiikasta, perustan muutoksesta. Kun tekoälyinfrastruktuuriin investoidaan samalla päätetään myös, missä data jalostuu, missä mallit koulutetaan, mihin ohjelmistotaso syntyy ja minne arvonlisä jää.

Yhdysvaltojen CLOUD Act -lainsäädäntö mutkistaa tilannetta entisestään. Laki velvoittaa yhdysvaltalaiset pilvipalveluyhtiöt luovuttamaan hallussaan olevan datan viranomaisille riippumatta siitä, missä maassa data fyysisesti sijaitsee.

Tämä tarkoittaa, että myös EU:ssa sijaitseviin datakeskuksiin tallennettu, mutta yhdysvaltalaisten toimijoiden kontrolloima tutkimus-, kehitys- ja innovaatiodata voi päätyä Yhdysvaltain viranomaisille. Tämä nostaa riskiä sekä kansallisen turvallisuuden että kilpailukyvyn heikkenemisestä.

Riskiarviot vaikuttavat siihen, mitä dataa voidaan hyödyntää ja missä ratkaisuja voidaan kehittää.

Suomella on harvinainen etu

Haasteellisesta tilanteesta huolimatta Suomella on jo nyt vahvat edellytykset tekoälyn kehittämisessä ja hyödyntämisessä. Suomella on vahvaa osaamista tietoverkoissa ja tietoliikenteen alalla, datakeskukset ovat energiatehokkaita ja kvanttiteknologia edistyksellistä. Tutkimusperinne, laadukas infrastruktuuri ja dynaaminen kehittäjäkenttä tarjoavat perustan, jonka varaan voidaan rakentaa kansainvälisesti kilpailukykyinen tekoälyekosysteemi.

Näiden vahvuuksien systemaattinen hyödyntäminen voi nostaa Suomen merkittäväksi toimijaksi globaalissa tekoälyn arvoketjussa. Suomessa olisi kuitenkin syytä ymmärtää entistä paremmin, että tekoäly ei ole yksi taito tai osaajaprofiili, vaan joukko toisistaan poikkeavia osaamisalueita. Näitä ovat esimerkiksi:

1. Soveltava tekoäly yrityksissä: kyky rakentaa tuotteita, prosesseja ja palveluja, joissa tekoäly luo uutta arvoa ja kasvua.
2. Laskennallisen tieteen ja mallinnuksen osaaminen: teollisuuden ja tutkimuksen tarpeisiin kehitetty fysikaalinen ja datavetoinen mallinnus.
3. Tekoälyinfrastruktuurin osaaminen: datakeskusten rakentaminen ja ylläpito, energiatehokkuus, suurteholaskennan operointi.

Jotta Suomesta voi kehittyä korkeaan lisäarvoon perustuva tekoälytoimija, päättäjien on varmistettava, että panostamme myös korkean lisäarvon tekoälyosaajiin teollisuudessa. Sitä varten tarvitaan tutkimuksen, teollisuuden ja oppilaitosten yhteinen näkemys osaamistarpeista.

Kriittisen tärkeää on myös nopeus. Ideoista toimintaan pitää päästä etenemään lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ilman raskaita rakenteellisia muutoksia.

Kotimaisen osaamispohjan rinnalle Suomi tarvitsee myös kansainvälisiä tekoälyosaajia. Tämä koskee koko arvoketjua: infrastruktuurin suunnittelijoita ja operoijia, laskennallisen tieteen asiantuntijoita, soveltavan tekoälyn kehittäjiä sekä uuden teknologian edelläkävijöitä.

Tuottavuudesta uuteen arvoon

Tekoälyn käyttöönoton ensimmäinen vaihe tuo merkittäviä hyötyjä prosessien sujuvoittamiseen. Siksi on perusteltua kohdistaa osa resursseista näiden etujen realisoimiseen.

Tuottavuusloikka syntyy kuitenkin vasta silloin, kun tekoälyä ei käytetä ainoastaan olemassa olevan tehostamiseen, vaan myös uuden luomiseen. Kun kaikki optimoivat, erottautuminen syntyy kyvystä hyödyntää tekoälyä tuotekehityksessä, palveluinnovaatioissa ja kokonaan uusien liiketoimintamallien rakentamisessa.

Suomelle tämä tarjoaa tilaisuuden suunnata panostuksia alueille, joissa meillä on jo vahvuuksia ja joissa tekoälyn soveltaminen voi synnyttää täysin uusia avauksia. Uusia mahdollisuuksia voidaan löytää terveys- ja hyvinvointiteknologioista, kvanttiteknologiaa hyödyntävistä sovelluksista, puolustusteollisuudesta, fysikaaliseen mallinnukseen perustuvassa lääke- ja materiaalikehityksestä sekä fyysiseen tekoälyyn perustuvista sovelluksista.

Lähitulevaisuudessa on tärkeää luoda kokonaan uusia teollisia ongelmia ratkaisevia sovelluksia tiiviissä yhteistyössä suomalaisten yritysten, tutkimusorganisaatioiden ja julkisen sektorin kanssa ja vahvistaa kyvykkyyttä ratkaisujen viemiseen markkinoille.

Julkiset hankinnat voivat osaltaan vauhdittaa uuden markkinan syntymistä. Kun hankintoja suunnataan tietoisesti eurooppalaisiin vaihtoehtoihin, syntyy kysyntä, joka kannustaa yrityksiä ja tutkimusorganisaatioita kehittämään ratkaisuja, jotka täyttävät sekä teknologiset että eettiset vaatimukset ja hyödyntävät EU:n kattavia tietovarantoja.

Ekosysteemiä voidaan kehittää järjestelmällisesti

Suomen kilpailukyvyn vahvistaminen tekoälyn aikakaudella edellyttää määrätietoista, pitkäjänteistä ja poikkihallinnollista toimintaa. Työkaluihin kuuluvat strategiset investoinnit tekoäly- ja datainfrastruktuuriin, osaamisen syventäminen ja uusien osaajien houkutteleminen, keskittyminen korkean lisäarvon innovaatioihin sekä vaikuttava, tavoitteellinen yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Tilannetta ja tekemisen tahtia ei voi kehua vielä hyväksi. Julkinen sektori voi kuitenkin toimia kehityksen vauhdittajana:

Julkiset hankinnat ja kumppanuudet voivat vauhdittaa markkinaa, joka kannustaa kotimaisia ja eurooppalaisia toimijoita kehittämään ratkaisuja, jotka vahvistavat suvereniteettia.

Jotta kehitys olisi tavoitteellista, on välttämätöntä muodostaa kattava ja realistinen kuva kansallisen tekoälyekosysteemin nykytilasta: vahvuuksista, heikkouksista ja kriittisistä pullonkauloista. Vasta niiden pohjalta voidaan rakentaa systemaattinen toimeenpanosuunnitelma.

Ekosysteemi ei vahvistu toivomalla eikä varsinkaan silmiä ummistamalla. Mutta päättäväisellä tekemisellä siitä saattaa tulla hyväkin alusta. Toiminta kannattaa vielä yhdennellätoistakin hetkellä.

LAURA HALENIUS johtaa kasvua kriittisistä teknologioista -projektia. Hänen tavoitteenaan on vahvistaa suomalaisten toimijoiden edellytyksiä menestyä kansainvälisesti merkityksellisillä teknologia-alueilla, kuten tekoälyssä, kvanttiteknologiassa ja puolustusteknologioissa. LAURI KORVENMAA on Sitran asiantuntija Kasvua kriittistä teknologioista -projektissa. Hän työskentelee ekosysteemikehittämisen, tekoälyn, ja kestävän talouskasvun kysymysten parissa.