Aseet eivät ole vain menoja

Puolustusalan teollisuutta pidettiin aiemmin perinteisenä ja hitaasti uudistuvana toimialana. Se olikin varsin suljettu ja valtiovetoinen sektori, jonka hankinnat, toimitusketjut ja vienti kulkivat harvojen ja vakiintuneiden toimijoiden kautta. Näin sen myös oikeastaan pitikin olla. Turvallisuus ei ole kokeiluympäristö samalla tavalla kuin kuluttajasovellus.

Nyt asetelma on toinen. Teknologia kehittyy nopeammin kuin perinteiset järjestelmät ehtivät päivittyä. Sodankäynnin luonnekin on muuttunut.

Kehitys on näkyvästi esillä Ukrainassa: ohjelmisto, data, sensorit ja autonomisuus ovat nousseet teräksen, ruudin ja miesvoiman rinnalle. Sama muutos on nostanut puolustus- ja turvallisuusteknologian myös taloudellisen uudistumisen ja kasvun kärkeen.

Suomelle tilanne on poikkeuksellinen. NATO-jäsenyys avaa ovia, mutta samalla se nostaa rimaa: yhteentoimivuus, standardit ja toimitusvarmuus ovat entistä kovempia kilpailutekijöitä. Jos Suomi onnistuu, puolustuksesta voi tulla uusi vientivetoisten huippualojen joukkoon nouseva kasvusektori. Jos onnistumista ei tule, investoinnit ja myös osaajat valuvat muualle.

Uusi puolustus on notkeaa yhteistyökykyä

Euroopan ja Suomen puolustus- ja turvallisuuskenttä elää murrosta, jossa strateginen ympäristö, teknologinen kehitys ja geopoliittiset jännitteet kietoutuvat toisiinsa uudella tavalla. EU:n raportti White Paper for European Defence – Readiness 2030 kuvaa tilanteen käännekohdaksi: vuosikymmenten elinkaaret, kansallisesti pirstoutunut tuotanto ja hidas päätöksenteko eivät enää riitä.

Murroksen ytimessä ovat teknologiat, joita ajavat varsinkin siviilimarkkinat.

Tekoäly, avaruusteknologiat, kvanttilaskenta, autonomiset järjestelmät ja kyberratkaisut syntyvät pääosin kaupallisessa kehityksessä – josta ne valuvat tai siirretään nopeasti myös puolustukseen. Tämä kääntää perinteisen logiikan päälaelleen. Puolustuksen kyvykkyys riippuu yhä useammin siitä, miten nopeasti osaamme ottaa käyttöön ja sovittaa olemassa olevia teknologioita operatiivisiin tarpeisiin.

Tässä yhteydessä puhutaan usein niin sanotusta new defence -mallista. Ajatus on yksinkertainen: puolustuskyvykkyyksiä rakennetaan hybridisesti yhdistämällä julkisen sektorin strateginen suunta ja turvallisuusvaatimukset, siviilisektorin teknologinen ketteryys sekä yksityisen pääoman riskinkantokyky.

Ukrainassa Brave1 toimii esimerkkinä alustasta, jossa valtio, startupit, rahoittajat ja puolustusvoimat innovoivat rinnakkain, nopeasti ja käytännöllisesti.

Suomessa tämä tarkoittaa ennen kaikkea Puolustusvoimien roolin laajentumista. Armeija ei enää ole vain loppukäyttäjä ja hankkija, vaan myös testialusta, vaatimusten kirkastaja ja ekosysteemin ankkuri. Muutos ei kuitenkaan synny itsestään. Uusi puolustus edellyttää prosesseja, jotka sallivat nopean kokeilun ilman, että turvallisuus tai luotettavuus heikkenee.

Teollinen pohja rakennetaan uudestaan

Euroopan puolustusinvestoinnit ovat nousseet historiallisen korkealle tasolle. Arviot seuraavien 5–10 vuoden kokonaisuudesta liikkuvat 800–840 miljardissa eurossa. Painopiste on siirtynyt kohti yhteishankintoja, teollisen kapasiteetin laajentamista ja murrosteknologioiden kiihdytettyä kehittämistä.

Uusi SAFE-lainaohjelma ja muut EU-instrumentit ovat osa samaa viestiä: Euroopan on kyettävä tuottamaan enemmän, nopeammin ja yhteensopivammin. Tämä on sekä turvallisuus- että teollisuuspolitiikkaa – ja se avaa suomalaisille yrityksille markkinan, joka on aiempaa suurempi ja järjestelmällisempi. Huomionarvoista on myös se, että tuotanto ja kyvykkyydet pyritään nimenomaisesti rakentamaan Euroopan alueelle. Syyt liittyvät tietysti niin huoltovarmuuteen kuin riippumattomuuteenkin.

Suomelle kolme kasvun moottoria

Puolustus- ja ilmailuteollisuuden etujärjestö PIA ry arvioi, että suomalainen puolustusteollisuus voisi jo viiden vuoden kuluessa nousta jopa 12 miljardin euron liikevaihtoon ja työllistää suoraan noin 40 000 henkilöä.

Kasvu edellyttää strategisen näkökulman päättäväistä toteuttamista. Tavoite kuulostaa isolta, mutta sitä kannattaa verrata siihen, mitä nyt tapahtuu Euroopassa: kysyntä kasvaa ja toimitusketjut hakevat luotettavia kumppaneita.

Kasvu ei rakennu yhden yritystyypin varaan. Suomessa on kolme toisiaan täydentävää ryhmää, joista jokaisella on oma roolinsa.

Ensimmäinen ryhmä on perinteinen puolustusteollisuus – esimerkiksi Patria ja SAKO – joiden vahvuus on tuotantokapasiteetissa, järjestelmäosaamisessa ja kansainvälisissä hankintaketjuissa. Näiden toimijoiden pitkäjänteinen osaaminen on edelleen ekosysteemin perusta.

Toisen ryhmän muodostavat uudet kasvuyritykset ja skaalautuvat teknologiatoimijat. Avaruusteknologiaa, dataa ja sensorikyvykkyyksiä kehittävät yritykset, kuten Iceye, ReOrbit ja Sensofusion, ovat jo osoittaneet, että Suomesta voi ponnistaa nopeasti globaaliin markkinaan. Uusia puolustusja turvallisuusteknologiaan suuntaavia startuppeja syntyy jatkuvasti.

Kolmas – ja dynaamisin – ryhmä ovat kaksikäyttöteknologioita kehittävät suuret ja pk-yritykset.

Tesi tunnistaa Suomessa 368 puolustusalan yritystä, joista 144 on voimakkaasti kasvavia joko puolustusteknologiassa tai kaksikäyttöratkaisuissa. Erityisesti kaksikäyttöyritykset erottuvat 30–40 prosenttiin kohoavilla kasvuluvuillaan.

Nykyinen mittakaava on kuitenkin vielä pieni suhteessa potentiaaliin. PIA:n mukaan alan liikevaihto oli noin kolme miljardia euroa vuonna 2024, ja se työllisti suoraan noin 12 000 henkilöä. Siirtymä kolmesta miljardista 12 miljardiin ei synny yhdestä tai kahdesta hankkeesta. Se muuttuu realistiseksi mahdollisuudeksi, kun ekosysteemi oppii skaalaamaan ja vienti normalisoituu osaksi kasvupolitiikkaa.

Ekosysteemi ei ole kartta vaan koneisto

Puolustusalan kasvu ei synny pelkistä yrityksistä, vaan koneistosta niiden ympärillä. Kehitys tapahtuu yhtä aikaa alueellisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä kerroksissa. Alueelliset veturialustat ja yhteistyöverkostot ovat nousseet tärkeiksi.

Riihimäeltä liikkeelle lähtenyt DEFINE-verkosto (Defence Innovation Network Finland) on esimerkki mallista, jossa kunta, yritykset, oppilaitokset ja Puolustusvoimat rakentavat yhteistä kehittämistä ja testausympäristöjä. Vastaavia alustoja ja niiden tiiviimpää yhteistyötä tarvitaan lisää. Niiden pitäisi kytkeytyä systemaattisesti myös Business Finlandin ja EU-ohjelmien rahoitukseen.

NATO-jäsenyys kasvattaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Standardit, harjoitukset ja yhteiset kehitysalustat avaavat suomalaisille toimijoille uusia kumppanuuksia ja pääsyn laajempiin tki-hankkeisiin. Samalla ne edellyttävät, että suomalaiset ratkaisut ovat yhteentoimivia ja todennettavasti luotettavia.

Kotimaisessa innovaatiojärjestelmässä VTT, Business Finland ja muut tki-toimijat ovat keskeisiä erityisesti teknologioissa, joissa tarvitaan pitkäjänteistä tutkimusta ja riskinottoa. Testaus- ja kokeiluympäristöillä on Suomessa poikkeuksellisen vahva rooli. Juuri niistä voi tulla puolustusteknologian kilpailuetu: kyky osoittaa toimivuus nopeasti todellisissa olosuhteissa.

Puolustusalalla on yksi erityinen kasvun kitka: tuotteet ja asiakkaat ovat usein valtiollisia, sopimukset raskaita ja vaatimukset tiukkoja. Tämä tekee kasvurahoituksesta ja skaalautumisesta vaikeampaa kuin monilla siviilimarkkinoilla, vaikka teknologia olisi samaa.

Siksi rahoituksen logiikkaa täytyy vahvistaa kotimaassa ja EU-tasolla. Pääomasijoittajien riskinkantokyky, julkisen rahoituksen instrumentit ja puolustushallinnon rooli referenssiasiakkaana muodostavat yhdessä sillan, jota kulkien startupit ja pk-yritykset pääsevät markkinoille.

Toinen kriittinen pullonkaula on osaaminen. Puolustusvoimien data- ja tekoälystrategia korostaa osaamisen kehittämistä ja ulkopuolisen asiantuntijatuen merkitystä, mutta samalla muistuttaa, että pysyvä muutos edellyttää myös oman henkilöstön vahvistamista. Tämä on suora viesti koko ekosysteemille. Kyber, tekoäly, elektroniikka ja järjestelmäintegraatio ovat puolustuksen kasvun avainammatteja.

Toiminta tärkeämpää kuin lennokkaat puheet

Näissä toimissa on tärkeä periaate: perinteiset alan toimijat eivät häviä minnekään, eikä uusi puolustus ole ”startupit vastaan teollisuus” -tarina. Menestyvä ekosysteemi syntyy vasta, kun pitkäjänteinen teollinen osaaminen ja ketterä teknologia yhdistetään samaan koneistoon.

Suomi on historiallisen mahdollisuuden äärellä. Turvallisuusympäristön muutos ja EU:n puolustusinvestoinnit voivat nostaa puolustus- ja turvallisuusteknologian yhdeksi maan seuraavista kasvun tukijaloista. Samalla se vahvistaa huoltovarmuutta ja turvallisuutta. Tarvittavat investoinnit vetävät taloutta ja turvallisuutta samaan suuntaan.

Mutta mahdollisuus ei muutu kasvuksi itsestään. Suomen työlistan kärkeen nousevat strategia, rahoitus ja osaajat.

Jos ekosysteemi jää hajanaiseksi, prosessit hitaiksi ja rahoitus ohueksi, kilpailijat ottavat markkinan. Nyt on oikea aika rakentaa tiiviiseen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön nojaava toimintamalli, joka nostaa suomalaisen puolustusteollisuuden pysyvästi kansainväliseen kärkijoukkoon.

Maailma on aiempaa vaarallisempi. Se on ensimmäinen hyvä syy. Pakko on usein tehokas konsultti. Toinen syy voisi olla tahto. Ulkoinen uhka on avannut tilaisuuden näyttää, että tässä asiassa Suomi osaa toimia nopeammin ja viisaammin kuin monet muut maat.

HEIKKI AURA on Sitran johtava asiantuntija Kasvua kriittisistä teknologioista projektissa. Hän työskentelee puolustus- ja turvallisuusteknologian murroksen, kaksikäyttöinnovaatioiden ja teollisen kasvun kysymysten parissa.