Suomi tarvitsee väestöstrategian

Suomessa on maailman kolmanneksi vanhin väestö. Ikääntyminen on edennyt nopeasti 2000-luvulla ja syntyvyys on laskenut yli kolmanneksella vuodesta 2010. Tästä huolimatta Suomi on vastannut väestörakenteen muutokseen hajanaisilla ja yksittäisillä toimilla. Kattava ja pitkäjänteinen strategia puuttuu, vaikka väestökehitys vaikuttaa syvästi koko yhteiskunnan toimintaedellytyksiin.

Matalan syntyvyyden seurauksena tulevat sukupolvet pienenevät ja elinikäisesti lapsettomien osuus kasvaa. Jokainen uusi sukupolvi jää edellistä pienemmäksi, jos hedelmällisessä iässä olevien määrä vähenee jatkuvasti. Suomi ei siis ainoastaan harmaannu, vaan suurella todennäköisyydellä myös kutistuu. Väestön koko on väestörakennetta toissijaisempi tekijä, mutta silläkin on merkitystä – etenkin tilanteessa, jossa muiden Pohjoismaiden väestöjen ennustetaan kasvavan samaan aikaan.

Väestö on kaiken taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan perusta. Siksi on välttämätöntä käydä avointa keskustelua siitä, millainen väestön koko ja rakenne ovat Suomelle kestäviä ja toivottavia. Kysymys ei ole vain väkiluvusta, vaan ennen kaikkea väestön inhimillisestä pääomasta: ihmisten osaamisesta ja hyvinvoinnista.

KEHITYSTÄ VARJOSTAA lisäksi se, että koulutustason nousu on Suomessa pysähtynyt ja suhteellinen koulutustasomme on heikentynyt. Tulevat sukupolvet uhkaavat olla paitsi pienempiä myös heikommin koulutettuja. Tämä kaventaa talouden ja hyvinvoinnin edellytyksiä entisestään.

Väestönkasvu perustuu jo nyt maahanmuuttoon. Suomi on moninaistunut nopeasti, kun ulkomaalaistaustaisten väestöosuus on liki kuusinkertaistunut 2000-luvulla. Työtä tekevät kädet ovat entistä enemmän maahanmuuton varassa.

Inhimillisen pääoman kannalta ratkaisevaa on, miten Suomi onnistuu maahan muuttaneiden vastaanottamisessa ja työllistämisessä. Rasismi, syrjintä ja lyhytjänteinen maahanmuuttopolitiikka heikentävät tätä potentiaalia – ja samalla myös kykyä vastata väestökehityksen tuomiin haasteisiin.

TARVITSEMME VÄESTÖPOLIITTISEN strategian, jotta voimme ennakoivasti sopeutua ja vaikuttaa väestökehityksen tuomaan uuteen todellisuuteen. Suomella on kansallinen sopeutumisstrategia ilmastonmuutokseen – samantyyppinen pitkäjänteinen lähestymistapa tarvitaan myös tähän keskeiseen megatrendiin.

Väestöstrategian on oltava laaja-alainen ja kokonaisvaltainen, tunnistettava väestökehityksen eri osatekijät ja niiden keskinäiset yhteydet. Sen tulee olla tulevaisuusorientoitunut ja ulottua yhtä vaalikautta kauemmaksi, jotta Suomelle voidaan rakentaa kestävä ja menestyvä pitkän aikavälin näkymä.

Koska väestökehitys vaikuttaa kaikkiin hallinnonaloihin, strategia edellyttää vahvaa hallinnonalat ylittävää yhteensovittamista ja koordinointia. Hyviä esimerkkejä löytyy maista, joissa eri sektorit ja toimijat on sitoutettu yhteisiin väestöpoliittisiin tavoitteisiin. Tällainen tapaus on muun muassa Skotlanti.

Tutkimus osoittaa, että panostukset inhimilliseen pääomaan ovat keskeinen sopeutumiskeino matalan syntyvyyden ja ikääntymisen seurauksiin. Koulutus tukee paitsi tuottavuutta myös ihmisten hyvinvointia: terveyttä, työuria ja perheellistymistä.

Ennakoiva ja tutkittuun tietoon nojaava varautuminen antaa Suomelle mahdollisuuden vastata väestömuutokseen. Kestävää tulevaisuutta tehdään hallitusti.

SUSAN KUIVALAINEN toimii Eläketurvakeskuksen tutkimusosaston päällikkönä. Hän vaikuttaa myös Strategisen tutkimuksen ohjelmajohtajana väestörakenteen muutoksia tutkivassa ohjelmassa, joka tuottaa ratkaisuja sopeutumiseen ja toiminta- ja uudistumiskyvyn säilyttämiseen.