Neljällä prosentilla onnelaan?

Suomi on tehnyt viime vuosina pienelle maalle tärkeitä päätöksiä. Tavoitteena on, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen osuus bkt:stä nousee neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Tarkoituksena on, että julkiset panostukset toimivat vipuna ja yhä useampi yritys panostaa t&k-toimintaan merkittävästi aiempaa enemmän. Tavoitteena on tukea pitkän aikavälin talouskasvua ja vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa.

Julkista rahoitusta kohdistetaan erityisesti yritysten ja muiden t&k-toimijoiden yhteistyön sekä kansainvälisen t&k-yhteistyön vahvistamiseksi. Rahoituksen kohdistaminen on merkittävä teko. Mutta jotta se johtaa aiempaa suurempaan hyötyyn, myös järjestelmää on syytä uudistaa.

Johnny Åkerholm tuo Sitralle vuonna 2024 kirjoittamassaan muistiossa esiin, että Suomi on kansainvälisten selvitysten perusteella innovatiivinen maa, mutta tutkimus- ja kehittämistyö ei johda tarvittavassa määrin innovaatioihin, yksityisiin investointeihin ja uuteen liiketoimintaan.

Toisen näköalan samaan teemaan avaa Sitran tutkimus, jonka mukaan suomalaiset yrityspäättäjät panostaisivat enemmän t&k:hon, jos yhteistyö tutkimusorganisaatioiden kanssa olisi helpompaa. Osaajien saatavuuden parantaminen on toinen tekijä, joka kannustaisi t&k-investointien lisäämiseen.

Yhteistyön haasteiden kartoittamiseksi ja ratkaisemiseksi Sitra on tukenut tilannekuvatyötä eri puolilla Suomea 15 yliopisto- ja yliopistokeskuskaupungissa eli Innokaupungeissa, joilla on työ- ja elinkeinoministeriön kanssa sopimukset innovaatioekosysteemien kehittämisestä.

Työ on lähtenyt kartoittamalla haasteita yritysten näkökulmasta. Tutkimusyhtiö 4Front on analysoinut toimeksiannosta kaupunkien tuottamaa aineistoa. Kansallinen näkymä tki-yhteistyöstä julkaistaan loppukeväällä 2026. Kerromme tässä artikkelissa analyysin alustavista havainnoista.

Yrityksillä ja korkeakouluilla erilaiset tavoitteet

Yliopistojen rooli innovaatiojärjestelmän perusedellytysten rakentamisessa on ratkaiseva: Ne kouluttavat suurimman osan ekosysteemin tarvitsemista osaajista. Tutkimus synnyttää uusimman tieteellisen tiedon, joihin monet innovaatiot pohjautuvat.

Kaupunkien tilannekuva-analyysin alustavat havainnot korostavat, että yritysten ja tutkimusorganisaatioiden kyvykkyyden ja kannustimien erot aiheuttavat haasteita. Ongelmia riittää myös siinä, miten innovaatioista synnytetään spinoff-yrityksiä ja miten pitkäjänteisiä kumppanuuksia elinkeinoelämän kanssa rakennetaan.

Näiden haasteiden juuret ovat usein systeemisiä ja toisiaan vahvistavia. Ongelmaa ei korjata yhdellä uudella instrumentilla tai yksittäisellä hankekierroksella. Haasteiden ratkaiseminen vaatii yhteistyön toimintamallien kehittämistä kaupungeissa ja alueilla sekä juurisyihin liittyvien ratkaisujen kehittämistä kansallisella tasolla.

Tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyö rakentuu usein lyhytkestoisten hankkeiden, yksittäisten kontaktien ja rahoitushakujen varaan. Tämä tekee yhteistyöstä luonteeltaan transaktionaalista: se keskittyy yksittäisiin projekteihin eikä yhteisen oppimisen, luottamuksen ja kumppanuuden systemaattiseen rakentamiseen.

Yksi keskeinen dynamiikkaa muovaava tekijä ovat erilaiset aikajänteet, tavoitteet ja toimintakulttuurit.

Tutkimusorganisaatiot toimivat pitkissä sykleissä. Ne korostavat avoimuutta, julkaisua ja yleispätevyyttä. Yritykset puolestaan tarvitsevat nopeita, kontekstisidonnaisia ja liiketoimintaa tukevia ratkaisuja.

Tutkimusorganisaatioissa yritysten tarpeiden, markkinalogiikan ja kehitysvaiheiden ymmärtäminen on usein hajanaista, kun taas yrityksillä on rajallinen kyky tunnistaa ja hyödyntää tutkimus- ja tki-tarjontaa. Yrityksiä ohjaa voitontavoittelu ja niiden on oltava kriittisempiä resurssien kohdentamisen suhteen.

Osapuolet puhuvat tavallaan eri kieltä, mikä heikentää luottamusta ja yhteistyön jatkuvuutta. Yhteistyötä kuormittaa myös koettu ja todellinen kilpailu resursseista.

Yliopistojen kannustimet ja lyhytjänteiset projektit

Innokaupunkien aineistossa yhdeksi haasteiden juurisyyksi nousee se, että kansalliset ohjaus- ja rahoitusmallit painottavat yliopistoissa julkaisuja, tutkintoja ja muuta akateemista suoritetuotantoa, kun taas yritysyhteistyö ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus jäävät vähemmän selkeästi määritellyiksi, mitatuiksi ja resursoiduiksi.

Tämä ei tarkoita, etteikö yhteistyötä tehtäisi – mutta se voi jäädä hajanaiseksi ja ”lisätehtäväksi” sen sijaan, että se olisi osa ydintoimintaa.

Korkeakoulujen ja yritysten välinen projektimuotoinen tki-rahoitus vahvistaa samaa logiikkaa. Rahoitusinstrumentit ovat usein lyhytjänteisiä, jäykkiä ja hallinnollisesti raskaita, eivätkä ne tunnista yritysten kehittämistarpeita, iteratiivisuutta ja aikajänne-eroja.

Omarahoitusvaatimukset, aikataulut ja raportointivelvoitteet muodostavat erityisesti pk-yrityksille kynnyksen, joka estää osallistumisen jo ennen yhteistyön käynnistymistä.

4Frontin tarkastelema Innokaupunkien aineisto nostaa esiin myös rakenteellisen epäjatkuvuuden: toistuvat instrumenttimuutokset, lyhytjänteinen projektirahoitus ja ennakoimattomuus heikentävät luottamusta järjestelmään ja vaikeuttavat pitkäjänteisten tki-kumppanuuksien rakentamista. Ilman jatkuvuutta yhteistyö jää yksittäisten hankkeiden sarjaksi.

Ohjaukset esimerkiksi Singapore?

Tki-järjestelmän johtamista ja koordinaatiota on pyritty vahvistamaan antamalla tutkimus- ja innovaationeuvostolle vahvempi asema ja resurssit. Tutkimus- ja innovaationeuvosto on tehnyt tki-politiikan kansalliset valinnat ja vahvistanut julkisen rahoituksen vaikutusten seurantaa. Vaikutusmekanismit talouskasvuun ja tuottavuuteen on huomioitu helmikuussa 2026 julkaistussa t&k-rahoituksen seurantaraportissa.

Innovaatiojärjestelmän ohjaukseen osallistuu monia ministeriöitä ja eri toimijoita. Kaikilla on omat erilliset tavoitteensa ja tehtävänsä, joita ne ohjaavat ja mittaavat koko hallinnonalan läpi. OECD on varoittanut, että pirstaleinen ohjaus heikentää vaikuttavuutta. Tki-politiikkaa on johdettava kokonaisvaltaisesti huomioiden myös koulutus-, maahanmuutto-, kilpailu- ja veropolitiikka.

Lisäksi tarvitaan myös EU:n kanssa tehtävän tki-toiminnan kansallista johtamista. Muuten EU:n mahdollisuudet jäävät pirstaleiseksi projektisirkukseksi ilman pysyvää vaikuttavuutta. VTV:n arvion mukaan kansalliset kannustimet eivät ole olleet riittävän tehokkaita EU-rahoituksen hakemisen tukemiseksi, eivätkä kansallinen ja EU-rahoitus aina kytkeydy toisiinsa optimaalisesti.

Suomelle mielenkiintoinen verrokkimaa on Singapore. Tutkimus- ja innovaationeuvosto kävi tutustumassa Singaporen innovaatiopolitiikan ohjaukseen, toimeenpanokykyyn ja yhteistyömalleihin joulukuussa 2025.

Singapore ei tarkastele itseään suljettuna kansallisena innovaatiojärjestelmänä, vaan globaalina alustana, joka yhdistää pääomaa, osaamista ja markkinoita. Singaporen strateginen johtaminen rakentuu Whole-of-Government-mallille, jossa pääministerin kanslia toimii koko järjestelmän koordinoivana ytimenä. Ministeriöt, tutkimusorganisaatiot sekä investointiviranomaiset toimivat saman ohjauksen alla.

Keskitetty, koherentti johtamismalli on tärkein selittäjä Singaporen toimeenpanokyvylle ja kilpailuedulle. Se on vahvasti keskitetty, meritokraattinen ja valtion strategisesti ohjaama järjestelmä, jossa toimeenpano on nopeaa ja johdon mukaista. Suomi taas on hajautettu, monitasoinen ja konsensukseen nojaava parlamentaarinen demokratia, jossa päätöksenteko on osallistavampaa mutta usein hitaampaa.

Radikaalit innovaatiot nuorissa yrityksissä

Edellisissä kappaleissa kuvattujen haasteiden ratkaiseminen vaatii yhteistyön toimintamallien kehittämistä kaupungeissa ja alueilla, haasteiden juurisyihin liittyvien ratkaisujen kehittämistä kansallisella tasolla sekä kansallisen innovaatiojärjestelmän kehittämistä.

Suomen innovaatiojärjestelmän uudistamiselle on nyt erinomainen ajoitus, kun julkinen rahoitus kasvaa t&k-rahoituslain myötä. Panostusten vaikuttavuus riippuu siitä, miten tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyö synkronoidaan alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Suomalaisen Tiedeakatemian vuonna 2025 julkaistu analyysi muistuttaa, että yritysten tki-toiminta kohdistuu usein suhteellisen varmoihin, inkrementaalisiin parannuksiin, joiden tuotto on ennakoitava ja nopea. Markkinoita muuttavat radikaalit innovaatiot taas ovat usein syntyneet uusissa yrityksissä tai uusilla aloilla, joilla vakiintuneet toimijat eivät ole vahvoja.

Viime vuosikymmeninä teknologian nopean kehityksen myötä yleistynyt ekosysteemimalli yhdistää suuret ja pienet toimijat. Suuret teknologiayritykset rakentavat ympärilleen innovaatio ekosysteemejä, joissa startupit, yliopistot ja tutkimuslaitokset kehittävät ratkaisuja yhteisille alustoille. Arvoketjut ovat verkottuneita. Data, ohjelmistoalustat sekä standardit määrittävät kilpailuasetelmaa.

Myös EU:n raportti Suomesta korostaa ekosysteemilähtöisten, ohjelmapohjaisten ja verkottuneiden rahoitusmallien merkitystä. Uudet yritykset investoivat tutkimukseen aiempaa intensiivisemmin.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan panostavien kasvuyritysten joukko vahvistuu, mutta niiden kasvu edellyttää pääsyä suurempiin markkinoihin ja kumppaniverkostoihin. Suurista suomalaisista yrityksistä vain harva toimii globaalisti t&k-painotteisilla toimialoilla ekosysteemejä rakentaen. Siksi julkisten toimijoiden rooli kasvuyritysten tukijoina ja yksityisen pääoman kokoajina korostuu.

Yhteinen suunta aidon uuden kasvun lähteeksi

Tki-järjestelmän on parannettava kansakunnan riskinottokykyä. Suuremman osuuden rahoituksesta pitää kohdistua hankkeisiin, joilla on läpi murtopotentiaalia – vaikka epäonnistumisen riski olisi korkea.

Yliopistojen ohjaus- ja rahoitusmalleja tulisi kehittää niin, että onnistuneista kaupallistamisista ja kumppanuuksista palkitaan yhtä selkeästi kuin tieteellisestä huippujulkaisemisesta. Samalla innovaatiopalveluiden resursointia ja osaamista on vahvistettava, jotta tutkimuksesta syntyy markkinoille tiensä löytäviä innovaatioita.

Jos neljän prosentin t&k-panostuksesta halutaan todellista kasvua, tarvitaan uudistuksia rakenteisiin, kannusteisiin ja yhteistyön käytäntöihin. Suomen on kehitettävä korkeakoulujen ohjaus- ja rahoitusmalleja niin, että pitkäjänteinen yritys yhteistyö, kaupallistaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus näkyvät selkeinä mittareina ja niistä myös palkitaan.

Kaupunkien, korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä pitää tiivistää. Uusia rahoitus instrumentteja voidaan kehittää tukemaan kasvuhakuisten yritysten markkinoille menoa. Innovaatiopolitiikan toimeenpanoa voidaan tehostaa tiiviimmällä strategisella johtamisella ja vaikuttavuuden seurannalla.

Kun rakenteet, kannustimet ja yhteistyön käytännöt ohjataan samaan suuntaan, neljän prosentin panostus voi muuttua aidoksi uuden kasvun, tuottavuuden ja vientikyvyn lähteeksi.

HELENA MUSTIKAINEN toimii Sitrassa projektinvetäjänä. JARMO ESKELINEN on vanhempi neuvon antaja. TARU RYSKE ja ANNA KIRJAVAINEN työskentelevät asiantuntijoina.