Vaikuttavampi sote ennakoinnilla ja tekoälyllä

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kestävyys edellyttää siirtymistä ongelmiin reagoivasta palvelutuotannosta kohti ennakoivaa ja vaikuttavaa järjestelmää. Terveysdata ja tekoäly tarjoavat poikkeuksellisen mahdollisuuden vastata tähän haasteeseen. Ne mahdollistavat siirtymän kohti ennakoivaa palveluohjausta:

Terveysriskit voidaan tunnistaa ajoissa, palvelut kohdentaa vaikuttavammin ja kokonaisuutta ohjata niin, että väestölle syntyy aiempaa suurempia terveyshyötyjä.

Tekoäly tarjoaa mahdollisuuden ratkoa soten kustannuksiin ja palveluiden saatavuuteen liittyviä haasteita myös esimerkiksi työaikaa säästävien uusien toimintamallien muodossa.

Siirtyminen ennakoivaan sote-järjestelmään edellyttää useita toimenpiteitä.

Rahoitusjärjestelmää tulee uudistaa siten, että se kannustaa ongelmien taklaamiseen ennen niiden muodostumista. Tekoälyn täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää kansallisen terveysdatan infrastruktuurin kehittämistä sekä painopisteen siirtämistä ratkaisujen itsenäisestä, paikallisesta kehittämisestä kohti strategista yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa.

Tässä artikkelissa esitämme, että samat toimenpiteet, joilla ratkaistaan sote-kentän akuutteja haasteita, rakentavat pohjaa myös dynaamiselle julkisen ja yksityisen sektorin ekosysteemille. Se mahdollistaa suomalaisten yritysten voimakkaan kasvun kansainvälisille markkinoille.

Kannustava rahoitus ja mahdollistava lainsäädäntö

Nykyisen tarveperusteisen rahoitusmallin merkittävä heikkous on se, että malli ei palkitse hyvinvointialueita sairastavuuden vähentämisestä. Mallissa on sisäänrakennettuna kannustin olla investoimatta ennaltaehkäisyyn, koska siihen panostaminen voi sairastavuuden vähenemisen myötä myös vähentää alueen saamaa rahoitusta tulevaisuudessa.

Malli ei siis kannusta hyvinvointialueita uudistamaan toimintamallejaan. Siirtymä ennakoiviin palveluihin edellyttää rahoitusmallia, joka tukee vaikuttavuutta ja terveyshyötyjen syntymistä pitkällä aikavälillä. Tämä edellyttää ennustettavaa ja pitkäjänteistä rahoitusta. Samalla rahoitusmallin on huomioitava alueelliset erot.

Ennakoiva sosiaali- ja terveydenhuolto edellyttää myös entistä mahdollistavampaa lainsäädäntöä. Sen tavoitteena on, että sotessa voidaan ehkäistä raskaampien palveluiden tarvetta tunnistamalla riskitekijät datalähtöisesti ja kohdentamalla ennakoivat toimenpiteet oikea-aikaisesti.

Suomi on rakentanut valmiuksia terveysdatan hyödyntämiseen jo pitkään. Järjestelmää ei kuitenkaan ole suunniteltu tekoälyn aikakaudelle: tieto on hajallaan siiloissa, tietojärjestelmät eivät ole yhteentoimivia ja tiedon laatu vaihtelee.

Tietojen käytön luvitus sekä aineistojen yhdistäminen ovat hitaita prosesseja. Tutkimukseen ja innovaatioihin tarvittava hankevalmistelu tehdään edelleen projektikohtaisesti, alueittain ja usein kertakäyttöisesti.

Suomella on kuitenkin vahvat lähtökohdat parempaan. Vuosikymmenten rekisterihistoria, kansallinen henkilötunnus, kattavat sähköiset potilastiedot ja korkeatasoiset biopankit muodostavat perustan, jota harvalla maalla on. Maailmanluokan laskenta- ja tekoälyosaaminen vahvistaa mahdollisuuksia terveystiedon hyödyntämiseen.

Terveysdatan valjastamiseksi tulee ottaa käyttöön laajaan sidosryhmäyhteistyöhön pohjautuva Suomen kansallinen terveystietoalue (FHDS). Se yhdistäisi kansallisen tietovarannon, luvitusprosessit sekä tki-toiminnan yhteistyömallin yhteentoimivaksi kokonaisuudeksi. Tämä loisi pohjaa ennakoivaa sotea edistävien ratkaisujen kehittämiselle, huippututkimukselle ja suomalaisten yritysten kasvulle.

Ratkaisujen käyttöönotto ja levittäminen

Hyvinvointialueilla on kokeiltu aktiivisesti erilaisia tuottavuutta parantavia ja työtä helpottavia tekoälyratkaisuja. Kansallisesta näkökulmasta haasteena näyttäytyy se, että ratkaisut eivät juuri leviä hyvinvointialueelta toiselle eli skaalaudu.

Lisäksi ratkaisujen vaatimustenmukaisuus EU-sääntelyä ja kansallista lainsäädäntöä vasten on alueellisesti hajautunutta, mikä johtaa epäyhtenäisiin tulkintoihin sekä suureen määrään päällekkäistä hallinnollista työtä. Suomessa tarvitaankin nykyistä organisoidumpia ja tehokkaampia keinoja arvioida vaatimustenmukaisuutta ja skaalata arvoa tuottavia tekoälyratkaisuja.

Onnistuminen tekoälyn hyödyntämisessä koko maassa edellyttää vahvaa kansallista ohjausta, sillä päätöksenteko ja vastuut ovat Suomessa hajautetumpia kuin muissa Pohjoismaissa.

Kansallista ja alueellista työnjakoa pitää siksi selkeyttää: yritysten sääntelynmukaisuuspolkua tukevat toimet sekä yhtenäistä vaatimustenmukaisuusarviointia ja skaalausta tukevat rakenteet tulee luoda kansallisesti. Alueet toimivat innovaatioiden moottorina tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa. Skaalaamisen tukeminen kytkeytyy näin samalla sekä julkisen sektorin tekoälyloikan mahdollistamiseen että yritysten kasvun vauhdittamiseen.

Uusien ratkaisujen kehittäminen ja käyttöönotto vaatii innovatiivisia toimintamalleja ja kumppanuuksia julkisen sektorin ja yritysten välille. Yhteistyö mahdollistaa sen, että markkinoiden osaaminen ja uudet teknologiat saadaan kytkettyä julkisen sektorin kehitystarpeisiin.

Haastelähtöinen valmistelu, markkinavuoropuhelu ja yhteinen ongelmanmäärittely luovat pohjan ratkaisuille, joissa yritykset voivat kehittää ja testata innovaatioita aidossa toimintaympäristössä. Tällaiset kumppanuusmallit tarjoavat yrityksille ennustettavuutta ja kannustimia investoida Suomeen. Hyvinvointialueille ne avaavat mahdollisuuden hyödyntää toisten alueiden kokemuksia ja välttää kehityksen pirstaloitumista.

Allianssimallit ovat erityisen lupaava tapa vahvistaa vaikuttavuusperusteista kehittämistä. Niissä osapuolet muodostavat yhteisen tiimin, joka jakaa vastuun, riskit ja hyödyt. Tämä malli sopii erityisesti monimutkaisiin kokonaisuuksiin, sillä se mahdollistaa yhteisen ohjauksen ja päätöksenteon sekä kannustaa vaikuttavien lopputulosten saavuttamiseen.

Vaikuttavuuteen perustuvat kannustimet ja yhteiset mittarit mahdollistavat sen, että sekä julkinen toimija että yritykset hyötyvät onnistuneesta innovoinnista. Palveluiden käyttäjät osallistuvat ratkaisujen määrittelyyn ja arviointiin, jolloin lopputulokset vastaavat paremmin arjen tarpeisiin ja tuottavat aidosti lisäarvoa.

Dynaamiset ekosysteemit kiihdyttävät kasvua

Esimerkkinä tarvelähtöisestä ratkaisujen käyttöönotosta Suomessa on parhaillaan käynnissä digihoitokokeilu, jossa pyrkimys on tuoda digitaaliset hoidot osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista palvelu- ja korvausjärjestelmää.

Kokeilussa luodaan mahdollisuus hyödyntää validoituja digihoitotuotteita asiakaslähtöisesti lääkärin ja potilaan välillä. Kyse on samalla uuden markkinan luomisesta, jossa toimintamalli ja jakelukanava voivat johtaa yksittäisistä innovaatioista kohti pysyvästi skaalautuvaa markkinaa.

Teknologiat kehittyvät niin nopeasti, ettei julkinen sektori tai mikään yksittäinen toimija pysty yksin rakentamaan kaikkia kyvykkyyksiä, joita kehittyvä sotejärjestelmä tarvitsee.

Siksi on välttämätöntä, että Suomi pystyy valjastamaan monien eri yritysten innovaatiokyvyn sote-haasteiden ratkaisemiseen. Julkisen ja yksityisen sektorin dynaaminen ekosysteemi on avain sekä sotekentän haasteiden ratkaisemiseen että terveysalan yritysten kasvuun.

Julkinen sektori voi siirtyä passiivisesta ostajasta aktiiviseksi kehittämisen ja käyttöönoton mahdollistajaksi. Vahvemmalla kansallisella ohjauksella varmistetaan, että alueellinen kehittämistyö tukee yhteisiä tavoitteita. Julkisen sektorin ja yritysten yhteiset tavoitteet vahvistavat soten ammattilaisten luottamusta teknologiaan ja tukevat ratkaisujen juurtumista arkeen.

Artikkelin kirjoittajat SASA KIVISAARI, KARI HAKARI, LEA KONTTINEN, PETRI LEHTO, AINO SALMI ja TUULA TIIHONEN työskentelevät asiantuntijatehtävissä Sitrassa.