Huomioita perusterveydenhuollon tilanteesta

Sitran Terveydenhuollon ohjelman käynnistyttyä vuoden 2005 alusta olemme olleet mukana useissa hankkeissa koskien sekä perusterveydenhuoltoa, erikoissairaanhoitoa että myös vanhustenhuoltoa ja hoivaa. Vaikka perusterveydenhuollon kustannukset ovat huomattavan rajalliset erikoissairaanhoidon ja vahustenhuollon ja hoivan kustannuksiin verrattuna, sen rooli terveydenhuoltoa tarvitsevan potilaan ja hänen ohjauksensa kannalta on aivan keskeinen. Terveydenhuollon ohjelman valmisteluvaiheessa kävi ilmeiseksi, että edelleenkään hoidon kysyntään vastaamista ei aina otettu riittävän vakavasti, vaan edelleen merkittävä osa avun tarvitsijoista jää vaille vastausta yrittäessään ottaa yhteyttä terveyskeskukseensa. Lisäongelman aiheuttaa se, että vastausta vaille jäävät potilaat joutuvat epätarkoituksenmukaisella tavalla turvautumaan esim. päivystyksen palveluihin.

Ongelman korjaamiseksi monet kunnat ovat organisoineet puhelinpalvelun, joka hyvin järjestettynä vastaa kaikkiin tuleviin puheluihin sekä varaa tarvittavat käynnit lääkärille tai hoitajalle. Sitrakin on ollut mukana kehittämässä tätä toimintaa. Samalla kun neuvontapalvelut ovat monipuolistuneet olemme saaneet tuntumaa siitä, kuinka paljon perusterveydenhuollon lääkäreillä itse asiassa on aikaa päivittäisille sairaskäynneille. Olen jo julkisuudessa kertonut, että alustavan kokemuksemme mukaan tyypillisesti lääkärin ajanvarauskirjasta löytyy aikaa n. 7-9 potilaskäynnille päivässä. Jos työpäiviä on vuodessa 200-220, tämä merkitsee n. 1500 käyntiä vuodessa. Kun asiasta keskusteltiin Lääkäriliitossa, ilmoitettiin luvuksi niinikään n.1500.

Tämän luvun käyttäminen on ymmärrettävästi aiheuttanut vilkasta keskustelua sen oikeellisuudesta. Asiaa on lähestytty myös toisesta suunnasta. Julkisen tiedon mukaan vuonna 2006 Stakes raportoi perusterveydenhuollossa tapahtuneen n. 9,1 milj. lääkärissäkäyntiä. Tilastokeskuksen mukaan vastaava luku oli n. 8,9 milj. Vastaavat ilmoitetut lääkäriluvut olivat lähellä toisiaan n. 3800 ja 3850. Tästä saadaan n. 2400 käyntiä per lääkäri. Saadun tiedon mukaan näistä käynneistä reilut 700 sisältyi kouluterveydenhuoltoon tai päivystystyöhön (300+400). Valitettavsti neuvolatyön osuutta ei ollut saatavilla. Tuoreet luvut viime vuoden lopulta kertovat puolestaan sen, että ostopalvelulääkäreitä oli n. 8% ja sijaisia n. 17% lääkärityövoimasta. Ulkoistettuja terveysasemia oli 3%. Voitaneen aika suurella varmuudella arvioida, että ulkoistetut palvelut selittävät vähintään 200 käyntiä kuvatuista luvuista. Näin ollaankin taas luvussa 1500 käyntiä per vuosi, vaikka neuvolatyö on jätetty huomiotta.

Tämän lisäksi luottamuksellinen tieto useammastakin keskisuuresta ja suuristakin kapunkien terveyskeskuksista ketovat että luvut vastaavat tasoa 7-9 käyntiä per päivä. Merkittäviä poikkeamia sekä ylös että alaspäin oli luonnollisesti tässäkin otoksessa. Mukana on myös todella tehokkaasti hoidettuja yksikötä, joissa työtyytyväisyys on korkea.

Saamani palaute on ollut mielenkiintoista myös siksi että suuri osa kommentoijista ei ole jäänyt tuijottamaan kuvattuja lukuja. Maassa vallitsee merkillinen tilanne siinä suhteessa että meillä on lääkäreitä enemmän kuin koskaan, mutta varsinkin terveyskeskukset kokevat lääkäripulaa. Onkin aika ilmeistä, että korkeatasoisen terveydenhuollon maassa – Suomessa – myös perusterveydenhuoltoon tulee kiinnittää enemmän huomiota. Lääkärikunnan on mahdollisuuksien mukaan saatava ja voitava tehdä mielekkäällä tavalla sitä työtä, johon heidät on koulutettu. Eikö nyt pitäisi laittaa potilas hoitoprosessin ytimeen ja katsoa miten hänen hänen auttamisensa voisi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla? Työtä varmasti kaikki tekevät vähintäänkin riittävästi, mutta onko kaikki ehdottomasti tarpeellista, ja onko työ järjestetty mielekkäällä tavalla? Ehkäpä on oireellista että lääkärien määrään vakioidut potilaiden käyntimäärät ovat tilaston mukaan laskeneet 15% kuluneen kahdeksan vuoden aikana?