Katselimme moottoritiellä bussin ikkunasta vierellä kulkevaa avolavapakettiautoa. Lavalla tavaroiden seassa matkusti henkilö tiukasti vaatteisiinsa kääriytyneenä, koska ulkoilman lämpötila on pysytellyt nollan tienoilla. Joku totesi lakonisesti, että kaveri ei ole vielä saanut ylennystä. Toinen jatkoi huomauttamalla että ei suinkaan, kaverillahan on oma kuljettaja, ei tarvitse itse ajaa.
Samanlaisiin vastakohtaisiin näkökulmiin on törmännyt näissä tehtaissa ja konepajoissa joissa olemme vierailleet. Ennakkoasenne on ollut olemassa, mutta aika nopeasti on joutunut muuttamaan käsitystä omasta tavasta ajatella tai tulkita kuulemansa merkitystä.
Vierailimme kiinalaisen satamanosturivalmistajan pääkonttorissa. Yrityksen markkinaosuus on yli 70 % sen pääliiketoiminta-alueella. Kasvua päätettiin hakea uusilta alueilta. Palkattiin 1000 insinööriä lisää ja alettiin suunnitella offshore-tuotteita. Pari vuotta myöhemmin yritys jaettiin kahtia ja toinen puoli jäi jatkamaan satamanostureitten parissa ja toinen puoli allokoitiin uusiin offshore-tuotteisiin. Kymmenen vuotta sitten tätä koko yritystä ei ollut olemassakaan. Näin asiat hoituvat kiinalaisessa valtionyhtiössä.
Pähkäilemällä yrityksen liikevaihto ja markkinaosuuslukuja tulimme johtopäätökseen, että tuollainen markkinaosuus ei voi syntyä kuin myymällä mahdollisimman halvalla halvoista raaka-aineista tehtyjä paljon halpaa työvoimaa vaativia tuotteita. Ei vaikuta kovin reilulta kilpailulta. Vai löytyisikö tähänkin joku toinen näkökulma?
Vaikka ei löytyisi, niin ehkä kannattaa noteerata se, että firman esittelyvideossa yksi osa toiminnan esittelyä oli otsikoitu: ”Innovation and market development”. Aika harvoin näkee näitä asioita niputettavan, vaikka jokaisen mielestä ne itsestään selvästi kuuluvat yhteen. Miksiköhän nämä asiat tekemisen tasolla tuntuvat kuitenkin kulkevan omia polkujaan?
Markku Sjöstedt