Mitä nämä käsitteet tarkoittavat?

Artikkelit
30.01.2017 11:55

Artikkeli on julkaistu alun perin 29.6.2016 ja päivitetty 30.1.2017

Kieli kehittyy samassa tahdissa kuin teknologia ja kulttuuri. Aina silloin tällöin tarvitaan uusia käsitteitä selittämään sitä, miten kehitys näkyy ja vaikuttaa. Kokosimme yhteen joukon hiilineutraaliin kiertotalouteen liittyviä käsitteitä, joiden koemme kaipaavan selitystä. Lista ei pyri olemaan akateemisen tarkka eikä sitä ole tarkoitettu kaiken kattavaksi, mutta toivomme sen tarjoavan apua näiden käsitteiden ymmärtämiseen. 

Maailman on siirryttävä kohti hiilineutraalia kiertotaloutta, jotta pystymme sopeutumaan maapallon kantokykyyn. Tähän siirtymään liittyy paljon erilaisia asioita, joita voidaan käsitteinä tulkita monin tavoin. Alla olevat määritelmät ovat meidän näkemyksiämme ja kuvaavat sitä, mitä tarkoitamme, kun puhumme näistä käsitteistä – vaikkapa cleantechista. Toivomme, että tämä auttaa myös hahmottamaan, miten nämä käsitteet liittyvät toisiinsa ja mitä niihin liittyvää me Sitrassa teemme.

Jos mieleesi tulee lisää selitystä kaipaavia käsitteitä, vinkkaa niistä meille.

6. sukupuuttoaalto

Sukupuuttoaalto tarkoittaa useiden lajien katoamista suhteellisen lyhyessä ajanjaksossa. Sukupuuttoaallot toistuvat vuosimiljoonien välein. Nyt pyyhkivä kuudes sukupuuttoaalto on ihmisen aiheuttama ja alkoi jo tuhansia vuosia sitten. Ensin ihminen hävitti maailmasta metsästämällä useita suurikokoisia eläimiä. Elinympäristöjen muutos, pirstoutuminen ja häviäminen, ylikalastus merissä ja tulokaslajit hävittävät yhä lisää lajeja eri puolilla maailmaa, myös Suomessa.

Ilmastonmuutos kiihdyttää tätä ilmiötä edelleen. Aaltoa ei voi enää estää, sitä voi vain koettaa hillitä.

Talouskasvu on 1970-luvulta lähtien perustunut luonnonvarojen liikakäyttöön, mikä korreloi suoraan eliöstön sukupuuttoaallon kanssa. Kiertotalouden periaatteet ja toimintatavat pyrkivät kytkemään talouskasvun irti luonnonvarojen ylikulutuksesta eri sektoreilla, mikä mahdollistaa luonnon monimuotoisuuden eheytymisen pitkällä aikavälillä.

Agroekologinen symbioosi

Agroekologisella symbioosilla tarkoitetaan usean maatilan ja muun toimijan yhteistyöverkostoa. Sen tavoitteena on energia- ja ravinneomavarainen tuotantomalli, jossa tehokas ravinteiden kierrätys säästää luonnonvaroja ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Tällainen löytyy esimerkiksi Hyvinkäältä, jossa yhteistyötä suunnitellaan maatilan, kanalan, lähileipomon ja biokaasulaitoksen välille.

Agroekologiset ja teolliset symbioosit ovat rinnakkaiskäsitteitä, ja molemmat ovat osa kiertotaloutta. Kiertotalouden tiekartassa hahmoteltu kestävä ruokajärjestelmä edistää muun muassa agroekologisia symbiooseja.

Biodiversiteetti

Biodiversiteetti tarkoittaa elollisen luonnon monimuotoisuutta, joka turvaa elämän edellytykset maapallolla. Geneettinen monimuotoisuus tarkoittaa perintöaineksen vaihtelua joidenkin eliöiden muodostaman ryhmän keskuudessa. Usein ollaan kiinnostuneita esimerkiksi populaatioiden tai lajien geneettisestä monimuotoisuudesta. Lajien monimuotoisuutta mitataan tavallisimmin jollakin alueella tai jossakin ekosysteemissä esiintyvien lajien lukumäärällä.

Ekosysteemien monimuotoisuus on ilmiö, joka liittyy laajoihin ympäristökokonaisuuksiin. Sillä tarkoitetaan eri elinympäristö- tai luontotyyppien (esimerkiksi lehtometsät, keidassuot tai humusjärvet) monimuotoisuutta jollakin tietyllä alueella. Voidaan olla kiinnostuneita esimerkiksi Suomen elinympäristötyyppien monimuotoisuudesta.

Ilmaston muuttuminen vaikuttaa monella tavalla luonnon monimuotoisuuteen. Arvioiden mukaan ilmastovyöhykkeet voivat siirtyä jopa 500 kilometriä pohjoisemmaksi kuluvan vuosisadan aikana. Uusia kasvi- ja eläinlajeja leviää meille etelästä. Samaan aikaan joitakin kylmään ilmastoon sopeutuneita lajeja voi hävitä Pohjois-Suomesta.

Kaupungistuminen ja väestönkasvu vaikuttavat myös luonnon monimuotoisuuteen. Monimuotoinen ympäristö, viheralueiden laatu ja määrä vaikuttavat suoraan myös ihmiskehoa suojaavien mikrobien määrään. Luonnossa vietetty aika laskee myös stressihormoni kortisolin tasoa ja alentaa verenpainetta.

Biodiversiteetin säilyttäminen linkittyy vahvasti myös ruoantuotantoon ja ihmisten hyvinvointiin. Esimerkiksi viljelemällä monipuolisesti erilaisia kasveja hoidetaan samalla myös maaperää, hillitään ilmastonmuutosta ja sopeudutaan siihen (katso lisää kohdasta kestävä ruokajärjestelmä).

Biokaasu

Biokaasua muodostuu erilaisten mikrobien hajottaessa orgaanista ainesta hapettomissa olosuhteissa, mitä kutsutaan anaerobiseksi käsittelyksi, mädätykseksi tai biokaasutukseksi. Hajotuksen tuloksena syntyy metaania (CH4) sisältävää biokaasua sekä lannoitekäyttöön soveltuvaa orgaanista mädätysjäännöstä.

Biokaasun tuotannon syötteeksi soveltuvat useat erilaiset bioperäiset raaka-aineet, kuten jäteveden puhdistamoiden lietteet, peltobiomassat, tuotantoeläinten lannat ja syntypaikkalajitellut biojätteet.

Biokaasua voidaan käyttää uusiutuvana biopolttoaineena sähkön ja lämmön tuotannossa sekä jalostettuna myös liikennekaasuna, jolloin siitä saadaan suurin jalostusarvo.

Synteettinen biokaasu (SBG, Synthetic BioGas), on puusta tai muusta biomassasta termokemiallisesti valmistettu metaanikaasu. SBG jalostetaan samoilla menetelmillä, joita maakaasun ja biokaasun jalostuksessa käytetään.

Kiertotalouden näkökulmasta biokaasu on läpileikkaava käsite. Esimerkiksi maatiloilla voi olla rooli sekä biokaasun käyttäjänä että tuottajana. Biokaasun tuotanto on myös olennainen osa kiertotalouden biologisia kiertoja muun muassa kestävän ruokajärjestelmän osalta.

Biopolttoaine

Biopolttoaine on biomassasta eli eloperäisestä aineesta valmistettu polttoaine. Biomassaa voidaan kuivata ja polttaa sellaisenaan tai siitä voidaan jalostaa polttoainetta, kuten bioetanolia tai biodieseliä. Liikenteen biopolttoaineiden valmistukseen kasvatetaan erityisesti maissia, sokeriruokoa ja öljypalmua.

Biopolttoaineita luokitellaan yleensä sukupolvittain: ensimmäisen sukupolven biopolttoaineissa käytetään tavallisesti elintarviketuotantoon soveltuvia raaka-aineita, kuten maissia tai sokeriruokoa. Toisen sukupolven polttoaineiden raaka-aineena käytetään pääasiassa jätettä, jossa on korkea lignoselluloosapitoisuus. Tällaisia ovat muun muassa hakkuujätteet ja puupurkutavara. Myös elintarviketeollisuuden jätteitä voidaan hyödyntää toisen sukupolven biopolttoaineeksi.

Biopolttoaineesta saatavaa energiaa kutsutaan bioenergiaksi. Biopolttoaineet edustavat kiertotaloutta silloin, kun niitä tuotetaan eri alojen jätteistä ja sivuvirroista.  

Biotalous

Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäisemään ekosysteemien köyhtymistä sekä edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Biotaloudelle on ominaista uusiutuvien biopohjaisten luonnonvarojen ja ympäristöä säästävän puhtaan teknologian käyttö sekä materiaalien tehokas kierrätys. Siirtymistä fossiilitaloudesta bio- ja kiertotalouteen voidaan perustellusti kutsua talouden kehityksen uudeksi aalloksi.

Biotalous on osa kiertotaloutta, mutta kaikki biotalous ei ole kiertotaloutta. Kiertotalouden tiekartan metsäperäisten kiertojen ja kestävän ruokajärjestelmän painopistealueet edistävät kiertotalouden mukaista biotaloutta.

Biotalouden osa-alueita, jotka ovat myös kiertotaloutta, ovat muun muassa:

  • metsäteollisuuden, maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen esimerkiksi ravinteina, biokaasun tuotannossa tai tuotteissa
  • raaka-aineiden hyödyntäminen tavanomaista korkea-arvoisemmissa, neitseellisiä raaka-aineita korvaavissa, pitkäikäisissä ja hiiltä sitovissa tuotteissa, kuten puupohjaisissa tekstiileissä tai biomuoveissa
  • ravinteiden kierrätys takaisin maaperään: maaperän ravinteiden sitomista vahvistavat vastuulliset viljelytekniikat ja uudet palvelut.

Cleantech

Cleantech eli ”puhdas teknologia” kattaa kaikki teknologiat, tuotteet, palvelut, prosessit ja suljetut systeemit, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ehkäisevät tai vähentävät liiketoiminnan kielteisiä ympäristövaikutuksia. Cleantech-ratkaisut maksimoivat materiaali-, vesi- ja energiatehokkuuden sekä taloudellisesti että teknologisesti. Samalla ne pienentävät päästöjä veteen, ilmaan ja maahan. Osa cleantech-ratkaisuista on tarkoitettu yrityksille, osa kuluttajille tai kaupungeille. 

Ekologinen jalanjälki

Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Käsitteen kehittivät Mathis Wackernagel ja William E. Rees 1990-luvun alussa. WWF:n mukaan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn jo 25 prosentilla.

Hiilijalanjälki

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan ihmisen toiminnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Useimmiten hiilijalanjälki raportoidaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e), mikä huomioi hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöt, keskeisimpinä metaanin ja typpioksiduulin.

Hiilijalanjälki voidaan määrittää yritykselle, organisaatiolle, toiminnalle tai tuotteelle. Kiertotalouden periaatteita noudattavalla yhteiskunnalla on pienempi hiilijalanjälki. Joidenkin arvioiden mukaan yli puolet hiilidioksidipäästöistä liittyy materiaalien hallintaan ja aineellisten hyödykkeiden valmistamiseen.

Ilmastodieetti-laskuri auttaa tunnistamaan, mistä yksittäisten henkilöiden arjen päästöt syntyvät ja miten niitä voisi vähentää.

Hiilikädenjälki

Hiilikädenjälki on konsepti, joka kuvaa tuotteen, prosessin tai palvelun ilmastohyötyjä (päästövähennyspotentiaalia) sen käyttäjälle. Kuka tahansa voi luoda hiilikädenjälkeä – niin valtio, yritys, yhdistys kuin yksittäinen ihminenkin. Kun esimerkiksi yritys tuottaa hiilikädenjälkeä asiakkaalleen, asiakas pystyy alentamaan omaa hiilijalanjälkeään.

Yritys voi oman toimintansa kehittämisen ohella parantaa omaa hiilikädenjälkeään tuomalla aktiivisesti markkinoille uusia innovaatioita, tuotteita, ratkaisuja ja palveluja, jotka luovat myönteisiä ympäristövaikutuksia niiden käytön aikana. Monet kiertotalouden mukaisista ratkaisuista tuottavat hiilikädenjälkeä asiakkaille, kun verrokkina on vastaava tavanomainen ratkaisu.

Erona hiilijalanjälkeen, hiilikädenjälki korostaa myönteisiä vaikutuksia tulevaisuudessa, kun taas hiilijalanjälki keskittyy kielteisiin päästövaikutuksiin nyt.

Hiilineutraali

Yleisesti hiilineutraaliudella tarkoitetaan sitä, että tuotetaan vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin niitä pystytään sitomaan. Hiilineutraalin tuotteen tai systeemin hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta on siis nolla.

Kokonaisvaltainen muuntuminen hiilineutraaliksi ei ole pelkästään CO2-päästöihin tuijottamista. Se vaikuttaa koko yrityksen toimintaan: strategiaan, johtamiseen ja ennen kaikkea uuden puhtaan liiketoiminnan kehittämiseen. Kiertotalouden periaatteiden noudattaminen edistää myös pyrkimystä hiilineutraaliuteen.

Hiiliriski

Hiiliriskillä tarkoitetaan riskejä, joita yritysten, kaupunkien tai valtioiden toiminnalle ja varallisuuserille aiheutuu toimenpiteistä ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi, joko kasvihuonekaasupäästöjen hinnan nousun tai fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittamisen myötä.

Hiiliriskistä ilmiönä on alettu puhua enenevässä määrin ilmastonmuutoksen alettua nousta päättäjien, yritysten ja sijoittajien agendoille. Jos kansainvälinen yhteisö pyrkii hillitsemään ilmastonmuutosta ja vähentämään ilmastopäästöjä, tulee fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen kohdistumaan merkittävää painetta. Tästä syystä myös sijoittajat ovat aktivoituneet tarkastelemaan omia sijoituksiaan ilmastonäkökulmista.

Sijoittajien näkökulmasta tärkeää on arvioida sijoitussalkuissa piileviä hiiliriskejä, ja niitä tulisi arvioida kuten kaikkia muitakin sijoituksiin liittyviä riskejä: systemaattisesti ja analyyttisesti. Esimerkiksi hiili-, öljy- ja kaasuyhtiöiden arvo on sidoksissa näiden omistamien varantojen nykyarvoon ja tulevaisuuden tuotantopotentiaaliin. Ja jos kaikkia esiintymiä ei voida hyödyntää – mikä on vääjäämätöntä, jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa kahteen asteeseen tai selvästi sen alle – on tällä merkittäviä negatiivisia vaikutuksia näiden varantojen arvostustasoihin.

Monet kiertotalouden mukaiset ratkaisut pienentävät hiiliriskiä. 

Ilmastoriski

Ilmastoriskillätarkoitetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista aiheutuvia riskejä yritysten liiketoiminnalle sekä yhteiskunnalle laajemmin. Ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset voidaan jakaa suoriin vaikutuksiin (esimerkiksi sääilmiöiden vaikutukset) ja välillisiin vaikutuksiin (esimerkiksi sääilmiöistä aiheutuvat välilliset vaikutukset). Ilmastonmuutoksen välilliset vaikutukset voivat ilmetä esimerkiksi kuivuudesta johtuvana viljasatojen heikentymisenä ja siitä seuraavana ruoan hinnan nousuna. Ruoan hinnan nousu voi puolestaan johtaa ostovoiman alenemiseen vähätuloisimmilla ja lisätä köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

Yhteiskunnan tasolla ilmastoriskit voivat toteutua muun muassa ilmastopakolaisuutena suurten ihmismassojen hakeutuessa uusille asuinpaikoille esimerkiksi kuivien kausien tuomien jatkuvien satotuhojen vuoksi.

Monet kiertotalouden mukaiset ratkaisut pienentävät ilmastoriskiä. 

Irtikytkentä

Irtikytkennällä tarkoitetaan tähän asti toisiinsa kytkeytyneiden asioiden erottamista toisistaan niin, että molemmat voivat toteutua, mutta niiden toteutuminen ei enää ole riippuvaista toisistaan.

Talouskasvu olisi kytkettävä irti ympäristöhaittojen kasvusta. Tämä pitäisi pystyä toteuttamaan niin, että talous kasvaa samalla, kun ympäristöhaitat nopeasti vähenevät. Esimerkiksi energiantuotantoon liittyvät päästöt eivät saisi kasvaa, vaikka maailmantalous kasvaa, ja tässä uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääntyminen on ilahduttava kehityssuunta. Samalla täytyy myös kiinnittää huomiota kulutusperustaisten päästöjen kasvuun. Kiertotalous edistää talouskasvun irtikytkentää luonnonvarojen liikakäytöstä.

Hyvinvoinnin tavoittelu ja ylläpitäminen olisi irrotettava talouskasvusta. Tehokkuutta tulee tavoitella ennen kaikkea hyvinvoinnin ekotehokkuudessa eli siinä, että mahdollisimman pienellä materiaalipanoksella saadaan ylläpidettyä korkeaa hyvinvoinnin tasoa Talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamisen irtikytkentä on ajankohtainen haaste, koska talouskasvu on hiipunut. On etsittävä kiireellisesti vastauksia siihen, miten yhteiskunta voi tuottaa ja jakaa hyvinvointia talouskasvusta riippumattomalla tavalla.

Koettu hyvinvointi ja talouskasvu olisi kytkettävä irti luonnonvarojen kulutuksesta. Tuotettu arvo ei ole suoraan verrannollinen eikä riippuvainen luonnonvarojen kulutuksesta. Arvo voi olla välitöntä, kuten liikevaihdon kasvu, tai välillistä, kuten päästöjen vähentymisestä johtuva terveydentilan parantuminen. Koettu hyvinvointi huomioi ja haastaa erityisesti yksilön käsityksen mielekkäästä elämästä ja siitä, mistä osa-alueista, kuten puhdas ravinto ja elinympäristö, merkityksellinen tekeminen ja osallisuus yhteisöön, se rakentuu.

Jakamistalous

Jakamistalous tarkoittaa uutta taloudellista ajattelutapaa, jossa mahdollisuus käyttää tavaroita, palveluita ja muita hyödykkeitä on tärkeämpää kuin niiden omistaminen. Erilaiset digitaaliset alustat ja applikaatiot mahdollistavat usein jakamistalouden toteuttamista käytännössä.

Jakamistalous vastaa moniin tarpeisiin. Se on yhteisöllistä toimintaa, sen avulla säästetään ja ansaitaan rahaa ja mikä tärkeintä, se tarjoaa yhden harvoista miellyttävistä vastauksista kasvuun perustuvan talousmallin ja ympäristön väliseen ristiriitaan: kun vajaakäytössä olevat hyödykkeet otetaan tehokkaaseen käyttöön, emme joudu tinkimään elintasostamme, vaikka meidän onkin suitsittava ekologisesti kestämätöntä kulutusta ja liikatuotantoa.

Jakamistalous liittyy läheisesti kiertotalouteen, mutta kaikki jakamistalous ei ole kiertotaloutta. Kiertotaloutta jakamistalous toteuttaa silloin, kun se edistää resurssien viisaampaa käyttöä tai esimerkiksi tuotteiden käyttöasteen kasvua ja vähentää neitseellisten raaka-aineiden ja uusien tuotteiden tarvetta. Tavoitteena on tällöin saada resursseista maksimaalinen arvo. Esimerkiksi über-jakamistalous ei sellaisenaan ole kiertotaloutta.

Kaskadi-periaate

Kaskadi-periaatteella tarkoitetaan raaka-aineiden käytön tärkeysjärjestykseen asettamista, mikä mahdollistaa resurssitehokkuuden. Esimerkiksi puun käytön kohdalla tämä tarkoittaa materiaalin teollisen hyödyntämisen ja kierrätyksen asettamista energiakäytön edelle. Tätä periaatetta noudattamalla pystytään tuottamaan enemmän lisäarvoa vähemmällä panoksilla, esimerkiksi samanaikaisesti aikaansaamaan kustannussäästöjä, parantamaan kilpailukykyä ja vähentämään haitallisia ympäristövaikutuksia.

Sovellettuna esimerkiksi uuteen EU:n jätelakiin kaskadiperiaatteen mukaan raaka-aineita käytetään ensisijaisesti korkean jalostusasteen tuotteisiin, jotka ensin käytetään, sitten uusiokäytetään tai kierrätetään ja vasta lopuksi hyödynnetään esimerkiksi energiantuotannossa.

Kestävä ruokajärjestelmä

Kestävä ruokajärjestelmä perustuu luontoympäristöltään monimuotoiseen järjestelmään. Esimerkiksi viljelemällä monipuolisesti erilaisia kasveja, hoidetaan myös maaperää, hillitään ilmastonmuutosta ja sopeudutaan siihen. Monipuolinen viljelyjärjestelmä lisää myös yrittäjän markkinariskien hallintaa, kun kaikki munat eivät ole samassa korissa.

Kestävässä ruokajärjestelmässä ruuan tuottaja ja kuluttaja ovat lähempänä toisiaan. Kuluttaja voi myös osallistua ruuan tuottamiseen, esimerkiksi viljelemällä kaupungissa. Tämä paitsi lisää monimuotoista ympäristöä kaupungeissa, vaikuttaa myös ihmisten terveyteen, sillä viheralueiden laadulla ja määrällä on todettu olevan yhteys ihmiskehoa suojaavien mikrobien määrään. Ihmisen lisääntyvällä yhteydellä luontoon on myös tarttumattomia tulehdustauteja vähentävä vaikutus.

Kestävässä ruokajärjestelmässä hyödynnetään tuotannosta ja kulutuksesta syntyvät sivuvirrat tehokkaasti esimerkiksi biokaasun tuotannossa. Tuotantoeläinten lannan ravinteet kannattaa hyödyntää lannoitteena mahdollisimman kustannustehokkaasti ja käyttää niillä pelloilla, jotka ravinteita eniten tarvitsevat. Pohjoinen karja-Suomi pitäisi pystyä kytkemään lähemmin eteläiseen vilja-Suomeen. Käyttämällä järjestelmässä jo mukana olevia ravinteita ruuan tuotannossa voidaan vähentää uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä lannoitteiden tuotannossa.

Kestävä ruokajärjestelmä ohjaa ja kannustaa syömään kestävästi tuotettua ravinteikasta ruokaa, jonka tuotannossa kaikkia tuotantopanoksia käytetään optimaalisesti.

Kiertotalous

Kiertotalous on talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Siinä materiaaleihin sitoutunut arvo säilyy mahdollisimman pitkään yhteiskunnassa. Kiertotaloudessa talouskasvu ei ole riippuvainen luonnonvarojen kulutuksesta.

Kiertotalouteen liittyvät läheisesti muun muassa biotalous, cleantech, jakamistalous, kestävä ruokatalous ja teolliset symbioosit. Kiertotalouden toimintamalleihin kuuluvat muun muassa jätteen ja hukan minimointiin tähtäävä tuote- ja palvelusuunnittelu, jakaminen, liisaus ja vuokraus, korjaaminen ja kunnostaminen, uudelleenkäyttö sekä kierrätys.

Kuluttajat ovat ratkaisevassa asemassa mahdollistamassa muutosta kohti kiertotaloutta, joka tarjoaa yksilöille ja kotitalouksille keinoja maapallon kantokyvyn rajoissa pysymiseen. Kiertotalous vaatii myös yrityksiltä muutosta asenteissa ja toimintatavoissa, käyttäjälähtöisyyttä ja uudenlaisia kumppanuuksia. Siirtyminen kiertotalouteen vaatii myös toimintaympäristön kehittämistä.



Liiketoimintaekosysteemi

Liiketoimintaekosysteemillä tarkoitetaan verkostoa, jossa erityyppiset toimijat, kuten yritykset, tutkimus-, koulutus- ja innovaatiosektori sekä julkiset toimijat, tekevät yhteistyötä yli toimialarajojen luodakseen toisiaan täydentäviä tuotteita ja palveluja tai kehittääkseen uudenlaista osaamista ja tuotantoresursseja. Liiketoimintaekosysteemejä on muodostunut muun muassa ravinnekiertojen ja biokaasun ympärille.

Ison veturiyrityksen luoma ekosysteemi voi toimia myös pienten startup-yritysten kasvualustana. Tavoitteena on asiakkaan kokeman lisäarvon ja liiketoiminnan suorituskyvyn kasvattaminen niin kunkin yksittäisen toimijan kuin koko arvoverkonkin osalta.

Kiertotaloudelle liiketoimintaekosysteemit ovat oleellisia, sillä kiertotalouden edistäminen edellyttää usein laajamittaista yhteistyötä sekä arvoketjun toimijoiden välillä että yli arvoketjujen. Esimerkiksi uusien palveluiden ja älyteknologian myötä tavoiteltava radikaali liikenteen murros edellyttää vahvaa yhteistyötä liiketoimintaekosysteemissä ja liikkumisen arvoketjuissa.



Maapallon ekologinen kantokyky

Maapallon ekologinen kantokyky tarkoittaa kulutuksen, tuotannon, jätteiden ja muun ihmisen toiminnan luonnolle aiheuttaman rasituksen ylärajaa. Jos tuo raja ylittyy, on seurauksena ympäristötuhoja, jotka heijastuvat nopeasti myös omaan hyvinvointiimme ja elinkeinoihimme.

Tällä hetkellä ihmiset elävät huomattavasti yli planeettamme ekologisten varojen (katso ylikulutuspäivä). Väkiluvullamme ja erityisesti kulutustottumuksillamme olemme jo nyt ylittäneet planeettamme kantokyvyn.

Kiertotalous edistää talouskasvun irtikytkentää luonnonvarojen liikakäytöstä, vahvistaen pitkällä aikavälillä maapallon ekologista kantokykyä. 

Negatiiviset päästöt

Negatiivisilla päästöillä tarkoitetaan sitä, että hiilidioksidia sidotaan pois ilmakehästä enemmän kuin hiilidioksidia päästetään ilmakehään. Hiilidioksidia voidaan sitoa esimerkiksi kasvattamalla metsien ja maaperän nieluja, yhdistämällä bioenergian tuotanto hiilen talteenottoon ja varastointiin sekä imemällä hiilidioksidia suoraan ilmakehästä. Lisää keinoja kehitetään jatkuvasti (katso kuva alla).

Rebound-ilmiö

Rebound-ilmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa jonkin ongelman ratkaisu vähentääkin siitä saatavia hyötyjä tai pahentaa itse ongelmaa. Kiertotalouden, resurssiviisauden ja ekologisen kestävyyden yhteydessä kyse voi olla esimerkiksi pienentyneen kulutuksen tuomien hyötyjen, kuten aikaansaatujen resurssi- ja energiasäästöjen kumoutuminen osin tai kokonaan, jos kulutusta pienentänyt ratkaisu lisääkin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristövaikutuksia.

Esimerkiksi teknologiset innovaatiot voivat johtaa kustannus- ja resurssisäästöihin tuotannossa, minkä ansiosta tuotteista tulee halvempia. Tämä puolestaan voi johtaa lopulta suurempaan kokonaistuotantoon ja -kulutukseen.

Klassinen esimerkki on, että auton vaihtaminen uudempaan ja vähemmän polttoainetta kuluttavaan voi lisätä ajamista. Pelkkä resurssi- ja ekotehokkuuteen keskittyminen osaoptimointina ei siis välttämättä edistä kiertotaloutta kokonaisuutenaan.

Resilienssi

Resilienssi on ihmisten ja yhteisöjen kyky toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata häiriöitä ja kriisejä ja palautua niistä. Esimerkiksi yhteiskunnan kyky toipua sodasta tai luonnon kyky palauttaa ekosysteemien tasapaino. Turvallisuuden hallinta onnistuu, jos toimintatavat joustavat tilanteiden ja olosuhteiden mukaisesti. Resilienssiin liitettyjä määreitä ovat joustavuus, kimmoisuus ja palautumiskyky.

Resilienssin käsitteelle ei löydy yksiselitteistä määritelmää. Alun perin käsitettä on käytetty psykologiassa ja luonnontieteissä, joissa se liitetään yksilöiden kykyyn selvitä ja toipua traumaattisista tapahtumista tai organismien kykyyn selvitä ympäristöolosuhteiden äärimmäisistä vaihteluista. Termiä resilienssi käytetään osin samassa merkityksessä kuin termiä kriisinkestävyys (kyky kestää kriisejä ja selviytyä niistä).

Kiertotalous on resilientti, koska se ei perustu niukoiksi käyviin raaka-aineisiin tai niiden ylikulutukseen. Esimerkiksi kestävässä ruokajärjestelmässä viljelijä on riippuvainen ilmasto-olosuhteista. Sään lisääntyvät ääri-ilmiöt lisäävät tarvetta varautumiselle ja toiminnan joustavuudelle. Viljelijä voi lisätä palautumiskykyään muuttuvissa olosuhteissa monimuotoistamalla tuotantoaan, viljelemällä kasveja, joiden kasvukaudet ovat eripituisia tai jotka kestävät erityyppisiä olosuhteita, tai tuottamalla tarvitsemaansa energiaa ja ravinteita mahdollisimman paljon itse tai lähialueen verkostoissa. Tällainen omavaraisuus lisää joustavuutta globaaleja markkinariskejä kohtaan.

Resurssiniukkuus

Maailman väkiluvun kasvaessa ja väestön vaurastuessa energian, veden, viljelysmaan ja monien keskeisten raaka-aineiden tarve kasvaa edelleen voimakkaasti. Jo nyt globaali talous kuluttaa noin 1,5-kertaisesti sen, mitä maapallo kykenee tuottamaan. Tämä voi heikentää resurssien saatavuutta tulevaisuudessa oleellisesti, mikä johtaa raaka-aineiden hintojen merkittävään nousuun. Resurssien niukkuudella voi siis olla suuri vaikutus talouteen. Kiertotalous auttaa suojautumaan tältä kehitykseltä.

Resurssiviisaus

Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja (luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika) harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi määritelmä. Resurssien kulutusta katsotaan siinä absoluuttisesti yhteiskunnan tasolla, jotta päästään kokonaisuuden kannalta parhaaseen lopputulokseen. Pelkkä resurssitehokkuuden lisääminen voi johtaa resurssien käytön osaoptimointiin, mikä ei useinkaan ole resurssiviisasta.

Esimerkiksi kestävän ruokajärjestelmän prosesseissa vähennetään tuotantokohtaisia päästöjä. On pohdittava, mihin kannattaa pistää ruokajärjestelmän käytettävissä olevat uusiutuvat ja uusiutumattomat panokset? Mitä kannattaa tuottaa ja missä? Millä alueilla ja missä määrin tuotamme ruokaa, rehua, polttoaineita ja muita ekosysteemipalveluita?

Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta

Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta on sellainen yhteiskunta, joka ei tuota hiilidioksidipäästöjä eikä jätettä, ja joka tulee toimeen sillä osuudella yhden maapallon tuottamista luonnonvaroista, joka sille reilusti kuuluu. Toisin sanoen se ei ylitä maapallon ekologista kantokykyä. Kiertotalous vastaa molempiin haasteisiin: sekä lisää resurssiviisautta että edistää hiilineutraaliutta. Arvioiden mukaan yli puolet hiilidioksidipäästöistä liittyy materiaalien hallintaan.



Smart & Clean

Smart & Clean on määre, jolla voidaan kuvailla monenlaisia asioita. Kyseessä voi olla teknologia, tuote tai palvelu, joka digitalisaation avulla ohjaa käyttäjää (kuluttajaa tai yritystä) ympäristön kannalta puhtaisiin valintoihin ja käyttötapoihin. Sellainen voi olla myös alue tai kaupunki, jossa asukkaiden arkea ohjaavat valinnat, alueen infrastruktuuri, tarjolla olevat palvelut ja yritysten toiminta perustuvat kiertotalouden, vähähiilisyyden ja digitalisuuden periaatteille ja niiden mukanaan tuomille mahdollisuuksille.

Pääkaupunkiseudun Smart & Clean -säätiö on pääkaupunkiseudulle vuonna 2016 perustettu organisaatio, jossa alueen kaupunkien ja yritysten lisäksi on mukana useita yhteistyökumppaneita. Sen tärkeimpänä tavoitteena on rakentaa kaupunkiympäristö, joka perustuu puhtaille ja älykkäille teknologialle, infrastruktuurille ja palvelukonsepteille ja josta muodostuu suomalaiselle smart & clean -liiketoiminnalle testi- ja referenssialue kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Teollinen symbioosi

Teollinen symbioosi on yhteistyöhön perustuva toimintamalli, jossa yritykset tuottavat toisilleen lisäarvoa hyödyntämällä tehokkaasti toistensa sivuvirtoja, teknologiaa, osaamista tai palveluja. Näin toisen toimijan sivuvirta tai jäte muuttuu tuottavaksi resurssiksi toiselle ja säästää kummankin kustannuksia vähentäen myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Parhaimmassa tapauksessa symbiooseissa syntyy kaupallisesti menestyviä korkean jalostusasteen tuotteita loppukäyttäjien tarpeisiin sekä kotimaassa että kansainvälisillä markkinoilla.

Sitra käynnisti Suomessa teollisten symbioosien toimintamallin FISS, jota Motiva operoi. Agroekologinen symbioosi on myös teollinen symbioosi.

Teolliset symbioosit ja siihen liittyvä teollinen ekologia (Industrial ecology) ovat osa kiertotaloutta. Kiertotalouden tiekartan tekniset kierrot, metsäperäiset kierrot, liikkuminen ja logistiikka sekä kestävä ruokajärjestelmä voivat kaikki kytkeytyä teollisiin symbiooseihin.

Ylikulutuspäivä

Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä vuodesta, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon vuotuisen biokapasiteetin eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Kansainvälinen think tank Global Footprint Network laskee sen tietyllä kaavalla:

(maapallon biokapasiteetti / ihmisten ekologinen jalanjälki) x 365 = maailman ylikulutuspäivä

Vuonna 2016 maailman ylikulutuspäivä oli 13. elokuuta, mutta Suomen ylikulutuspäivä oli jo 17. huhtikuuta. Vuosituhannen vaihteessa ylikulutuspäivää vietettiin maailmanlaajuisesti vasta lokakuussa, eli vauhti on kiihtynyt tällä vuosituhannella jatkuvasti.

Ylikulutuspäivän viettäminen on yksi tapa havainnollistaa sitä, miten maapallon väestö elää yli varojensa. Se pohjautuu ekologisen jalanjäljen käsitteeseen, joka kertoo, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä jätteiden käsittelyyn.

1970-luvulta lähtien talouskasvu on perustunut luonnonvarojen liikakäyttöön ja johtanut ylikulutuspäivän aikaistumiseen. Kiertotalouden periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään kytkemään talouskasvu irti luonnonvarojen liikakäytöstä eri sektoreilla. Sen myötä vuotuinen ylikulutuspäivä voi pitkällä aikavälillä siirtyä myöhäisemäksi.


Aiheita

2017 Sitra | käyttöehdot