Puheenvuoro
Arvioitu lukuaika 3 min

Kipuilevat demokratiat tarvitsevat nopeampaa uudistumista

Hallitusohjelma sisältää tärkeitä kirjauksia edustuksellisen demokratian kehittämiseksi, mutta mainitut keinot eivät sellaisenaan riitä korjaamaan demokratian taantumaa.

Kirjoittaja

Veera Heinonen

Johtaja, Demokratia ja osallisuus

Julkaistu

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaa on ehditty analysoida monelta kantilta, mutta ohjelman demokratiakirjaukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Uusi hallitusohjelma tunnistaa demokratian jatkuvan kehittämisen tarpeen ja tästä tärkein on sitoutuminen kansallisen demokratiaohjelman toteuttamiseen. Ohjelma korostaa etenkin äänestysaktiivisuuden edistämistä sekä lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista. Myös vaalijärjestelmän suhteellisuuden vahvistaminen on erillisenä kohtanaan.

Ehkä lupaavimmat kirjaukset demokratian kehittämisen osalta koskevat alue- ja paikallistasoa, jossa suurin murros on käynnissä. Demokratian tärkeys nostetaan esiin konkreettisena veto- ja pitovoimatekijänä.

Paikalliseen kansanvaltaan turvautuen hallitus lupaa vauhdittaa hallittua kehitystä kohti luovempaa ja dynaamisempaa paikallishallintoa ja varmistaa lähidemokratian toteutumisen. Samoin hyvinvointialueiden osalta demokratian kehittämisen tärkeys nostetaan esiin, mikä on tärkeää huomioiden hyvinvointialueet uutena demokratian tasona.

Hidas edustuksellinen päätöksentekojärjestelmämme on törmäyskurssilla nopealiikkeisen digitaalisen maailman kanssa.

Kannatettavia ja fiksuja kirjauksia, mutta kuten olemme usein demokratiaa edistävässä työssämme ja selvityksissämme tunnistaneet, pelkästään ”vanhan koneen korjaaminen ei enää riitä”.

Hidas edustuksellinen päätöksentekojärjestelmämme on törmäyskurssilla nopealiikkeisen digitaalisen maailman kanssa. Tämä näkyy repiväksi muuttuneessa keskustelukulttuurissa ja myös muutoksena ihmisten käyttäytymisessä, joka on aiempaa selvästi individualistisempaa.

Kansalaiset haluavat yhä kasvavassa määrin vaikuttaa suoraan eivätkä poliittisten liikkeiden, järjestöjen tai etujärjestöjen kautta.

Tästä yleismaailmallisesta kehityskulusta kielivät myös laskevat jäsenmäärät ja rapautunut luottamus puolueiden kykyyn huomioida kansalaisten mielipiteitä ja tarpeita (Sitra kyselytutkimus 2020). Toisin sanoen kuilu kansalaisten odotusten ja sen välillä, mitä ja millä tahdilla edustukselliset instituutiot pystyvät toteuttamaan, kasvaa.

Jotta edustuksellisen demokratiamme hyväksyttävyys eri-ikäisten kansalaisten keskuudessa vahvistuisi, tarvitsemme perinteisten vaikuttamisen tapojen rinnalle myös uusia osallistumisen keinoja, joita kutsutaan myös demokratiainnovaatioiksi.

Hallitusohjelman ainut konkreettinen viittaus demokratiainnovaatioiden kehitystyöhön on eurooppalaisen kansalaisaloitteen allekirjoitusikärajan laskeminen 16 vuoteen ja viittaus siihen, että muiden aloite- ja kuulemisjärjestelmien kehittämiseen liittyvät kysymykset käsiteltäisiin parlamentaarisesti.

Ohjelmassa on hienosti tunnistettu myös tarpeet uudistaa lainvalmistelua sekä yhteiskunnan ohjaamisen että kansalaisten ja yritysten oikeusturvan turvaamiseksi. Hallitus lupaa vaalikauden aikana parantaa lainvalmistelun avoimuutta ja läpinäkyvyyttä parantamalla koko prosessin seurannan avoimuutta.

Hyväksyttävyyden lisäksi demokratiamme tarvitsee innostavuutta.

Hyväksyttävyyden lisäksi demokratiamme tarvitsee innostavuutta eli käytännössä jykevää korjausliikettä yhteiskunnallisen osallistumisen parantamiseksi. Suomessa kansalaisen kokemus siitä, missä määrin hän ymmärtää politiikkaa tai kokee voivansa vaikuttaa siihen, on pohjoismaisessa vertailussa huolestuttavan alhainen. Tähän on kiinnittänyt huomiota muun muassa OECD Suomea koskevassa luottamusarviossaan.

Myös hallitusohjelma tunnistaa Suomen demokratian kipupisteen todetessaan: “Hallitus vahvistaa demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnassa. Uusia keinoja vaalia näitä perusarvoja tarkastellaan ennakkoluulottomasti.” Juuri ennakkoluulottomuutta nyt tarvitaan, jotta uudistaminen ei jäykisty liian hitaaksi.

Mistä on kyse?