Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Sari Gustafsson

Julkaistu 22.03.2016

Mitä Suomen julkinen sektori voi oppia Yhdysvaltain erikoisjoukoilta?

Entistä kompleksisemmassa maailmassa tarvitaan uudenlaista joustavuutta ja sopeutumiskykyä, kirjoittaa Timo Hämäläinen.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Strateginen tutkimus, Sitra
Timo Hämäläinen on Sitran tutkimus- ja ennakointitoiminnan veteraani. Hänen työpöydällään on tällä hetkellä arvon luomiseen ja kilpailukykyyn, uudenlaiseen elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan sekä talouden ja yhteiskunnan murrokseen liittyviä teemoja.

Stanley McChrystal oli USA:n erikoisjoukkojen komentaja Irakissa 2000-luvun alkuvuosina. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan mielenkiintoisen kirjan Team of Teams: New Rules of Engagement for a Complex World (2015), jonka toivoisi kuluvan suomalaispäättäjien ja julkishallinnon uudistajien käsissä. McChrystal uskoo USA:n erikoisjoukkojen kehittämän uuden, ketterän organisointitavan yleistyvän yhteiskunnan kaikilla sektoreilla aiempaa epävarmemmassa ja monimutkaisemmassa maailmassa.

McChrystalin huippuunsa trimmatut ja tulivoimaltaan ylivoimaiset joukot olivat aluksi helisemässä uudenlaisen vastustajansa AlQaidan kanssa. Sen taistelijat iskivät nopeasti ja yllättäen eri puolilla maata, jonka jälkeen he katosivat nopeasti ihmisvilinään. Perinteiseen rintamasotaan tottuneilla amerikkalaisjoukoilla ei aluksi ollut riittävää paikallistuntemusta eikä tiedustelutietoa, jotta he olisivat pystyneet ennakoimaan tai tehokkaasti reagoimaan näihin iskuihin.

McChrystalilta ja hänen alaisiltaan meni paljon aikaa ennen kuin he tajusivat, että AlQaidan verkostoon pitää vastata yhtä joustavalla ja nopealla verkostolla – ’tiimien tiimillä’. Tiimien tiimi toi aiemmin hyvin erillisinä toimineet taisteluyksiköt, aselajit ja muut turvallisuushallinnon toimijat (CIA, FBI, NSA, jne.) tiiviiseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Niiden välistä luottamusta parannettiin kierrättämällä henkilökuntaa eri yksiköiden välillä. Yksiköiden paikallinen johto tuotiin saman katon alle yhteiseen komentokeskukseen, mikä mahdollisti samanlaisen tilannekuvan luomisen. McChrystal panosti myös avoimeen tiedon jakamiseen vetämällä säännöllisesti eri puolilla Irakia ja maailmaa sijaitseville joukoille ja yhteistyökumppaneille tarkoitettuja tilanneanalyysitapahtumia. Niissä pyrittiin mahdollisimman avoimeen keskusteluun. Tiedustelutiedon nopeaa analysointia ja hyödyntämistä kehitettiin nopeuttamalla taisteluyksiköiden ja tiedustelujoukkojen yhteistyötä. Lopuksi tarvittiin vielä päätöksenteon radikaali hajauttaminen, jotta verkoston nopeus voitaisiin maksimoida ja paikallistuntemus hyödyntää.

McChrystal väittää kirjan lopussa, että Yhdysvaltain erikoisjoukkojen organisaatiomalli tulee jatkossa yleistymään myös yhteiskunnan muilla sektoreilla, koska vanha hierarkkinen ja jäykkä organisaatiomalli ei enää toimi aiempaa epävarmemmassa ja monimutkaisessa maailmassa. Tähän ennusteeseen on helppo yhtyä. Systeemiteorian perusteella (law of requisite variety) voidaan odottaa, että yhteiskunnan epävarmuuden ja monimutkaisuuden kasvu vaatii uudenlaisia hallintamekanismeja, jossa on nykyistä enemmän vaihtoehtoja, diversiteettiä ja sopeutumiskykyä. McChrystalin kehittämä uusi hallintamalli oli juuri sellainen. Se lisäsi eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua sekä mahdollisti nopean ruohonjuuritason reagoinnin ja koordinoinnin. Kompleksiin verkostoon (AlQaida) vastattiin yhtä kompleksilla verkostolla (tiimien tiimi). Sotaonni kääntyi.

Mitä Suomi voi oppia McChrystalin joukkojen kokemuksista? Suomalainen yhteiskunta on perinteisesti noudattanut komplekseja ongelmia yksinkertaistavaa strategiaa. Vaikeidenkin asioiden on oletettu olevan riittävän vakaita ja ymmärrettäviä, jotta niitä voitaisiin hallita perinteisin keinoin. Meillä on uskottu keskitettyihin tulosopimuksiin ja konsensukseen. Hallitusohjelmissa on paalutettu yksityiskohtaisia ratkaisuja vuosiksi eteenpäin ja lainsäädännön valmistelussa on luotettu yksittäisten selvitysmiesten viisauteen. Taloudessa on tavoiteltu tehokkuutta, mittakaavaetuja ja hintakilpailukykyä. Tämä maailman monimutkaisuutta redusoiva strategia toimi hyvin nykyistä vakaammissa oloissa ja yksinkertaisemmassa toimintaympäristössä. Nyt se ei enää toimi. Jatkossa sen rinnalle tarvitaan uudenlaista joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Tämä vaatii enemmän ajattelun ja toiminnan diversiteettiä, vaihtoehtoja, kokeilutoimintaa, avointa ja osallistavaa päätöksentekoa sekä sektorirajat ylittävää yhteistyötä. McChrystalin mukaan julkisen sektorin pitää ottaa tällaista yhteistyötä tukevan ’puutarhurin’ rooli.

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.

Mistä on kyse?