Siirry suoraan sisältöön

Outi Silfverberg

Julkaistu 26.02.2019

Viheliäisten ongelmien edessä tarvitaan dialogia ja läpinäkyvää tiedon käyttöä

Dialogin avulla voidaan synnyttää kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä viheliäisistä ongelmista, tunnistaa tietotarpeita ja tajuta paremmin, mitä pitäisi tehdä.
Kirjoittaja
Toiminnanjohtaja, Ympäristötiedon foorumi

Ilmastonmuutos ja biodiversiteettikriisi ovat yhdessä valtava viheliäinen ongelma, jonka ymmärtäminen vaatii kokonaisvaltaista tietoa ilmiöiden luonteesta ja niiden loputtomista kytköksistä toisiinsa, ekosysteemeihin ja yhteiskuntaan. Ongelman ratkaiseminen vaatii koko yhteiskunnan läpäisevää systeemistä muutosta. Uskon, että tutkijoita, päättäjiä ja eri sektoreita yhteen kokoavalla dialogilla on tärkeä rooli muutoksessa.

Päättäjät ja tutkijat haluavat dialogille aikoja ja paikkoja

Dialogilla luodaan parhaimmillaan uutta yhteistä ymmärrystä – ymmärrystä, joka eri osapuolilta olisi ilman dialogia jäänyt saavuttamatta. Dialogi auttaa myös löytämään halun ja valmiuksia toimia yhdessä.

Selvitimme Ympäristötiedon foorumissa, miten ympäristötutkimusta käytetään päätöksenteossa, ketkä tietoa tuottavat ja miten tieto liikkuu osapuolilta toisille. Selvityksen perusteella näyttää siltä, että tutkijat ja poliitikot tapaavat liian harvoin aidosti vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. Valiokuntakuulemiset eivät useinkaan tarjoa mahdollisuuksia keskustelulle, jossa molemminpuolinen ymmärrys kasvaisi. Kuulemisiin kutsuttava asiantuntijajoukko on myös melko suppea ja osin vakiintunut. Toisaalta selvityksen aineistosta kävi selväksi, että sekä poliitikot että tutkijat toivovat lisää kasvokkaisia kohtaamisia ja ovat halukkaita järjestämään niille aikaa.

Luodaksemme vuorovaikutukselle aikoja ja paikkoja ryhdyimme järjestämään Saumakohtia-nimisiä dialogitilaisuuksia. Ympäristöteemoihin keskittyviä tilaisuuksia on pidetty eduskunnassa ja ministeriöissä ja puolueita on tavattu yksi kerrallaan. Paikalla on ollut aina kolme tutkijaa eri instituutioista sekä kansanedustajia, avustajia ja puolueiden työntekijöitä.

Palaute dialogeista on ollut hyvin ilahduttavaa:

”Ilmapiiri oli lämmin, utelias, turvallinen.”
”Välittyi aito kiinnostus ja halu ymmärtää poliitikkojen taholta.”
”Kaikkein hyödyllisintä oli se, että saimme kootusti kuulla tutkittua tietoa. Tietoa on saatavilla niin paljon, ja sen suodattaminen on työlästä. Tämän takia on hienoa, kun saa tilaisuuden kuulla tärkeimmät pointit, jotka perustuvat tutkimukseen.”

Tutkijaa tarvitaan mukaan pohtimaan tiedon käyttöä

Tutkimustiedon vaikuttavuuden voi kuvata polkuna, jonka alkupäässä on tiedon tuottaminen ja välittäminen eteenpäin ja loppupäässä poliittinen päätös. Tärkeää olisi, että tutkijoilla ja tutkimusorganisaatioilla olisi mahdollisuus osallistua koko tuolle polulle eikä ainoastaan sen alkupäähän.

Tutkimustuloksista viestimisen ei tulisi jäädä kertaluonteiseen lehdistötiedotteeseen, vaan tutkijaa tarvitaan myös, kun pohditaan tiedon käyttöä ja tulkintaa. Päätöksenteon prosesseja ja syklejä ymmärtämällä tutkija voi kohdentaa viestiään paremmin ja lisätä tutkimustiedon vaikuttavuutta.

Tarvitsemme käytäntöjä avoimemmalle tiedon käytölle

“Tietoa kerätään ja analysoidaan, mutta päätöksenteon hetkellä tieto jää usein arvopohjaisten politiikkatavoitteiden tai poliittisten lehmäkauppojen jyrän alle”, kirjoittivat Harri Jalonen, Harri Raisio ja Petri Uusikylä aiemmin tällä blogipalstalla.

Viheliäisten ongelmien edessä tarvitsemme myös uudenlaista avoimuutta tiedon käytössä. Tutkijoiden, kuten muidenkin äänestäjien, olisi vaadittava läpinäkyvyyttä päätösten taustalla olevien arvojen ja tietolähteiden suhteen.

Tarkoitushakuinen tiedon käyttö on osin sisäänrakennettua politiikkaan. Viheliäisten ongelmien edessä on kuitenkin hyvin ongelmallista, jos tutkimustiedon osuutta tarkoituksella hämärretään tai siitä nostetaan esiin vain valmiiksi muodostettuja kantoja oikeuttavia tulkintoja. On suuri riski, että tutkimukseen perustuva tieto jää tosiaan jyrän alle – etenkin jos sen puolustajat seuraavat varovaisuuttaan keskustelua sivusta toivoen parasta.

Mitä läpinäkyvä tiedonkäyttö voisi käytännössä päätöksenteossa olla? Olisiko päätösten valmistelussa mahdollista ottaa mallia tieteenteon avoimuuden periaatteista? Voitaisiinko koota listaa valmistelussa käytetyistä lähteistä tai ainakin tuoda systemaattisesti esiin niistä merkittävimmät? Voisivatko politiikan toimittajat vaatia puolueita avaamaan, mihin tietoon ja arvoihin tarkalleen heidän ohjelmansa ja linjauksensa perustuvat? Voisiko opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Tiedeakatemian vetämä uusi tieteellisen neuvonannon kehittämisen hanke pureutua tähän ja keksiä konkreettisia malleja tiedon läpinäkyvyyden lisäämiseksi?

 

Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä/agendasta, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista, joilla on kytkentä Sitran työhön tai tuloksiin. Tämä kirjoitus on osa #tietohaaste-blogisarjaa, joka kokoaa yhteen näkökulmia liittyen kolmeen teemaan: 1) Tieto- ja ihmiskäsityksen monipuolistaminen, 2) Dialogi- ja digiloikka: Eri muotoisen tiedon koonnin ja yhteisen tulkinnan toimintamallit sekä 3) Tiedon ja päätöksenteon rajapintaan liittyvä osaaminen ja johtaminen.

Mistä on kyse?