archived
Arvioitu lukuaika 2 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Teistä voimaa

Krommenien pikkukunnassa aurinko tuo paitsi lämpöä myös tuntuvaa hyötyä. Pyörätie nimittäin jauhaa paisteesta sähköä.

Kirjoittaja

Julkaistu

Krommenien pikkukunnassa ohitseni virtaa pyöräilijöitä tasaiseen tahtiin. Kesäkuun aurinkoisessa säässä on leppoisa polkea.

Auringosta on kuitenkin myös tuntuvaa hyötyä. Pyörätie nimittäin jauhaa paisteesta sähköä.

Olen tullut junalla vajaat puoli tuntia Amsterdamista pohjoiseen katsomaan SolaRoadin koehanketta. Yritys selvittää, voisiko katuja ja teitä valjastaa tuottamaan päästötöntä sähköä.

Ei liene sattumaa, että ideaa kokeillaan juuri Hollannissa. Tiheään asutussa maassa on vähän joutavaa maata aurinkopaneeleille, mutta pyöräteitä senkin edestä.

SolaRoad on saanut paljon huomiota. Viimeksi keskiviikkona Helsingin Sanomat kirjoitti aurinkotiestä näyttävästi. Innostuksessa ovat suuruusluokat uhanneet välillä mennä sekaisin.

Noin 70 metriä pitkä kaista tuottaa suunnilleen saman verran sähköä kuin kaksi kerrostaloasukasta kuluttaa vuodessa. Tornion terästehtaan kulutuksen kattamiseen tarvittaisiin nopeasti laskettuna rapiat 20 000 kilometriä hollantilaisia kaksikaistaisia pyöräteitä. Tämä siis vuositasolla – auringosta saadaan toki energiaa vain valoisaan aikaan päivästä ja vuodesta.

Hintalappukin on hurja. HS:n mukaan koehanke on maksanut yhteensä muikeat kolme miljoonaa euroa. Siinä tulee kilowattitunnille hintaa.

Toki koevaiheessa hinnat ovat aina korkeita. Jos teknologia kehittyy ja aurinkoteitä aletaan tuottaa suurissa sarjoissa, kustannukset tulevat rytisten alas.

Pyörätiet pitää myös aina päällystää jollain. Jos päällyste saadaan samalla tuottamaan sähköä, saa haukattua kaksi porkkanaa yhdellä kertaa.

Krommenien kokeilussa ei olennaisinta silti ole se, kuinka paljon sähköä pystytään lopulta tuottamaan. Ratkaisevinta ei oikeastaan ole sekään, saadaanko aurinkoteistä koskaan taloudellisesti kilpailukykyistä energianlähdettä.

Hankkeen hienoin saavutus on se, että villiäkin ajatusta uskalletaan kokeilla. Yritysten ja erehdysten kautta karttuu tieto siitä, mikä toimii ja mikä vastaavasti ei.

Hollantilaiset ovat tunnettuja ennakkoluulottomuudestaan, mutta osataan sitä jäyhemmässä pohjolassakin. St1 ja Fortum kokeilevat parhaillaan Espoossa, voisiko kaukolämpöä tuottaa maan uumenista seitsemän kilometriä syvästä reiästä.

Tässä näkyy hallitusohjelman peräämä kokeilukulttuuri käytännössä. Krommenien aurinkotien, Espoon röörin ja tuhansien vastaavien hankkeiden joukosta siivilöityvät aikanaan ne ratkaisut, joilla ilmastokriisi saadaan tehokkaimmin taltutettua.

Mistä on kyse?