archived
Arvioitu lukuaika 5 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Voisiko suomalaisilla yrityksillä olla maailman suurin hiilikädenjälki?

Yrityksillä, jotka tarjoavat ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, on suuri hiilikädenjälki. Ne auttavat muita vähentämään päästöjään. Suomalaisilla yrityksillä on tarjolla lukuisia hyviä ilmastoratkaisuja, mutta maailmanvalloitus vaatii uudenlaista otetta ja yhteistyötä.

Kirjoittaja

Julkaistu

Suomalaisyrityksistä 75 % on Sitran teettämän kyselytutkimuksen mukaan sitä mieltä, että hiilineutraalius on tärkeä kilpailuetu lähitulevaisuudessa. Tutkimukseen vastasi yli 500 suomalaista yritystä.

Monien markkinakartoitusten tulokset osoittavat valtavaa potentiaalia ja liiketoimintamahdollisuutta niille, jotka pystyvät skaalaamaan ilmastonmuutosta hillitseviä ratkaisujaan ongelmien selättämiseksi muuallakin maailmassa. Esimerkiksi kansainvälisen Frost & Sullivan -konsulttiyhtiön Sitralle laatiman markkina-analyysin mukaan hiilineutraalius luo 6 000 miljardin euron suuruiset markkinat älykkäille vihreille ratkaisuille vuoteen 2050 mennessä. Suomen vahvuuksien näkökulmasta kiinnostavia sektoreita ovat muun muassa energia, vesi ja jätehuolto, liikenne, rakentaminen, teollisuus sekä biotalous.

Suomalaisvetoiset konsortiot voisivat esimerkiksi viedä tulevaisuuden vesihuoltomallia maailman eri metropoleihin tai monistaa kaupungeissamme toimivaksi todistettua suomalaista älyrakennuskonseptia muihin saman leveysasteen kaupunkeihin. Hiilineutraali bisnes kasvattaisi Suomen hiilikädenjälkeä ja samalla päästöt maailmalla vähentyisivät. Näin kaikki voittaisivat.

Valmennusta parempaan bisnekseen

Järjestimme yhdessä FIBS ry:n ja Deloitten kanssa kaksipäiväisen hiilineutraali bisnes -valmennuksen kymmenelle suomalaiselle yritykselle joulukuussa 2016 ja helmikuussa 2017. Siihen osallistui noin 30 henkilöä kymmenestä suomalaisesta suuryrityksestä. Osallistujat edustivat yritysten liiketoimintoja, kehitystehtäviä ja yritysvastuutoimintoa. Valmennuskokonaisuudesta vastasivat FIBS ry:n Anna Lemström ja Anna Rannisto, ja valmennusta veti Deloitten Daniel Kaufmann, joka nykyisin on Sitrassa kehittämässä kiertotalouden ratkaisuja. Sitrasta valmennusta olivat mukana toteuttamassa asiantuntija Liisa Lahti ja nykyisin Smart & Clean -säätiössä toimiva Jaana Pelkonen. Lisäksi valmennuspäivillä oli useita vierailevia puhujia yrityksistä, jotka ovat jo lähteneet luomaan hiilineutraalia bisnestä.

Valmennuksen tavoitteena oli luoda osallistujayrityksille valmiudet siirtymiseen kohti hiilineutraalia liiketoimintaa. Siirtymää tarkasteltiin yritysten hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen näkökulmista. Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Hiilijalanjälkeä voidaan mitata ja raportoida.

Hiilikädenjälki on konsepti, joka kuvaa tuotteen, prosessin tai palvelun ilmastohyötyjä (päästövähennyspotentiaalia) sen käyttäjälle. Hiilikädenjäljen mittaamiseen ei ole yhteistä standardia vielä, mutta menetelmiä hiilikädenjäljen todentamiseen kehitetään juuri VTT:n vetämässä projektissa. Hiilikädenjälki korostaa myönteisiä vaikutuksia tulevaisuudessa, kun taas hiilijalanjälki keskittyy kielteisiin päästövaikutuksiin nyt.

Valmennus pohjautui Sitran Hiilineutraali teollisuus -avainalueen aikana tuotettuun työkalupakkiin sekä Deloitten ja FIBS:in osaamiseen liiketoiminnan kehittämisestä. Sitra tuotti suomalaisten yritysten käyttöön työkalupakillisen rakennuspalikoita eli tietoa, menetelmiä ja malleja, jotka auttavat yrityksiä laatimaan tiekartan kohti hiilineutraaliutta. Rakennuspalikat kattavat yrityksen strategian, johtamisen, innovaatiotoiminnan, liiketoiminnan kehityksen sekä päästöjen vähentämisen. Lue lisää työkalupakista ja hiilineutraaliuden tavoittelusta.

Valmennukseen osallistuneet yritykset tunnistivat sekä helppoja ja melko nopeita keinoja omien päästöjensä vähentämiseen että suurempia strategisia avauksia, joilla kasvatetaan liikevaihtoa ja hiilikädenjälkeä. Helpot keinot liittyvät usein toimitilojen parempaan käyttöön, liikkumiseen ja pieniin muutoksiin yrityksen prosesseissa. Isoja avauksia yhdisti ’tuote palveluna’ -ajattelu: tarjotaan asiakkaille vain se, mitä he tarvitsevat, juuri silloin kun he sitä tarvitsevat, ilman että tavara vaihtaa omistajaa.

Laajempiin kokonaisuuksiin, kuten suurkaupungin infrastruktuuriin ja älyratkaisuihin mentäessä asiakastarpeeseen vastaaminen monimutkaistuu. Tällöin yhteistyön ja riskinottokyvyn merkitys kasvavat. Kaikkea ei voidakaan tehdä enää itse, ja yhteistyötä pitää tehdä yli maiden ja toimialojen rajojen. Lisäksi muutosvastarinta on kovaa: vaikka muutos olisi käyttäjän näkökulmasta täysin perusteltu, tarkoittaa se usein monelle muulle vanhasta tulovirrasta ja vallasta luopumista. Kapuloita muutoksen rattaisiin pistävät vuoronperään eri toimijat, erilaiset etujärjestöt ja sopimus- ja regulaatioviidakot.

Oman yritystoiminnan kannibalisointi vaatii rohkeutta, peiliin katsomista ja pelisilmää, mutta jos emme ole itse ajamassa muutosta, sen tulee kyllä tekemään joku muu – ja nappaa samalla bisneksemme.

Tarvitaan kunnianhimoa ja kykyä nähdä yli omien rajojen

Vaikka suuri osa yrityksistä pitääkin kyselytutkimuksemme mukaan hiilineutraaliutta ja vähähiilisyyttä tärkeänä strategisen kilpailukyvyn lähteenä, silti vain neljännes mittaa omaa hiilijalanjälkeään tai CO2-päästöjään. Vain joka kymmenes yritys on asettanut hiilineutraaliustavoitteen. Toisaalta monet start-upit ajattelevat erilailla: niiden omassa toiminnassa on niin vähän päästöjä aiheuttavia tekijöitä, että ne ovat paljon kiinnostuneempia hiilikädenjäljestä – myytävän ratkaisun positiivisista ilmastovaikutuksista – jolla on myös suora yhteys ydinliiketoimintaan.

Järjestämässämme valmennuksessa oli mukana erikokoisia yrityksiä eri toimialoilta. Myös yritysten kypsyys siirtyä hiilineutraaliin liiketoimintaan vaihteli suuresti. Yhdet tulivat hakemaan ideoita ja lisätietoa raportointiin, toisille kyse oli isommasta kulttuurin muutoksesta ja kolmansille tämä oli osa liiketoimintojen kehittämistä, uusia tuotteita ja palveluja. Tämän vuoksi valmennuksessa oli haastavaa päästä pintaa syvemmälle. Valmennus toimikin ehkä enemmän kipinänä uusille aloitteille, vaikka syvemmälle menevälle, yrityskohtaiselle sparrauksellekin olisi ollut tilaus.

Määrittelyyn ja mittaamiseen liittyvät haasteet eivät taida olla suurin este ison hiilikädenjäljen luomiselle. Ilman kunnianhimoista yhteistyötä, riskinottokykyä ja -halua ja eteenpäin katsovaa, yhteiskunnan nykyrakenteet ylittävää asiakasymmärrystä ei ole tuloksia, joita mitata. Mutta jos kunnianhimoa saadaan lisää, on Suomella hyvät mahdollisuudet olla edistyksellinen kotimarkkina, jonka referenssikohteet antavat yrityksille ensisysäyksen maailmanluokan bisneksen luomiseen.

Mistä on kyse?