Nousiko kansalainen äänestäjästä viidenneksi valtiomahdiksi?

Hypätäänpä nykyhetkestä viisi vuotta taaksepäin.

Vuonna 2012 Sitran Uusi demokratia –foorumi pohti mitä demokratialle on tapahtumassa. Sosiaalinen media oli muutaman vuoden vanhaa, Suomessa oli nähty Perussuomalaisten jytky ja nousu perinteisten puolueiden rinnalle vaikuttamaan. Uudenlaiset osallistumisen tavat, kuten kaupunkiaktivismi ja uuden teknologian avittama naapurustotoiminta nostivat päätään. Vielä elettiin kuitenkin aikaa ennen Krimin valtausta, suurta pakolaisten määrää Euroopassa, Ison-Britannian EU-eroa ja Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia. Muutosta oli ilmassa, mutta jos joku olisi kertonut mitä tuleman pitää, hänet olisi leimattu hulluksi. Tuolloin Uusi demokratia foorumin osallistujat – joukko demokratian parissa toimivia ihmisiä – totesi että kansalaiset kokevat demokratian tällä hetkellä hieman kuin jalkapallopeliksi johon voi osallistua kerran neljässä vuodessa. Entäpä jos osallistua voisi koko ajan ja nähdä pelin muuttuvan? Ehkäpä tämä toive toteutui ja hyvä niin. Sillä jos osallisuus on hukassa demokratiasta, se tyhjenee merkityksestä.

Kevään 2017 kuntavaaleissa olemme äänestämässä varsin erilaisessa maailmassa ja tunnelmissa kuin 2010-luvun alkupuolella. Internet, sosiaalinen media, trollit, somerobotit ja suuret muutokset politiikan kentällä eivät ole enää vain harvojen etiäisiä vaan totista totta. Eletään maailmassa, jossa jokainen voi olla oma kustantajansa, julkaisijansa, markkinoijansa ja äänitorvensa. Internetajan aktivistit Jeremy Heimans ja Henry Timms ovat todenneet paljon huomiota herättäneessään artikkelissaan ”New Power”, että uusi ja vanha käsitys vallasta tulevat luomaan jännitteitä länsimaisissa yhteiskunnissa vielä pitkään. Heidän mukaansa vanha valta on kuin valuuttaa; kun sitä on kerran saatu, sitä käytetään säännöstellen ja varjellaan tarkoin. Uusi valta puolestaan on kuin virtaa. Se saa voimansa ihmisten liittyessä siihen mukaan ja se on voimakkaimmillaan kun se tulvii.  Sekä uuden että vanhan vallan piirissä joko vaarallisesti romantisoidaan tai aliarvioidaan toista.

“

Tulevaisuuden kannalta olennainen kysymys on, miten sekä vanhan että uuden vallan hyvät puolet saadaan käyttöön demokratioissa

Uusi valta on toistaiseksi varsin ailahtelevaa. Nopeasti vaihtuva some- ja vaikuttamisvirta kääntyy nopeasti aina uuteen ja tunnepitoisempaan kohteeseen.  Ulkopuolelle jäävät helposti vähemmistöt, hiljaiset ja viestinnällisesti heikommilla tai syrjässä olevat. Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvaltojen viimeaikaiset tapahtumat ovat muistuttaneet, että mikään ei someajalla ole tärkeämpää kuin toimivat demokratian instituutiot ja oikeusvaltion periaatteet, jotka on rakennettu suojaamaan demokratiaa mielivallalta – tuli se miltä suunnalta hyvänsä. Demokratian luonteeseen kuuluu tietty jähmeys: koko laivaa ei voi kääntää kerralla tai se kaatuu. Mutta jos koskaan ei käännytä yhtään, upotaan.

Puolueiden pyrittävä aitoon vuorovaikutukseen ihmisten kanssa

Puolueiden olisi merkittävästi kyettävä uudistumaan, mikäli ne haluavat pysyä merkityksellisinä demokratian toimijoina ja oikeutettuina valtaan jota ne käyttävät. Tämä tarkoittaa, että puolueiden olisi antauduttava aitoon vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Erilaisten jäsenyysmuotojen kuten kevytjäsenyyden tai mahdollisuuden ajaa jotain tiettyä asiaa puolueen agendalla tulisi olla mahdollista. Neuvoa antavat yleisöäänestykset, vuorovaikutus ohjelmatyössä ja fasilitoidut kansalaiskeskustelut ovat kaikki asioita, joiden avulla puolueiden toimintaa, demokratiaa ja ennen kaikkea osallisuutta voitaisiin vahvistaa.

“

Miksi ihmisiä kutsutaan ainoastaan seuraamaan vaaliväittelyitä ja kysymään kysymyksiä?

Voitaisiinko yhdessä kansalaisten kanssa rakentaa hyviä ideoita eteenpäin vuorovaikutuksen ja ongelmanratkaisun keinoin? Esimerkiksi EVA:n Pelastakaa puolueet ja Kalevi Sorsan Säätiön Kenen Demokratia -julkaisut tarjoilevat erinomaisia ideoita puolueiden käyttöön.

Kokemus reiluudesta ja osallisuudesta avainasemassa

On selvää, että kansalaisen asema on muuttunut viime vuosina melkoisesti. Ihmiset ovat yllättäneet politiikan ja sen on oltava demokratian kannalta viime kädessä hyvä asia. Tämä nimittäin tarkoittaa että kansalainen on noussut äänestäjästä ja politiikan yleisöstä viidenneksi valtiomahdiksi. Ja siksi sillä on oltava päättäjälle väliä, miten tämä viides valtiomahti, eli ihmiset voivat. Hyvin vai huonosti? Kokevatko he elävänsä reilussa yhteiskunnassa, ovatko ovet avoinna osallistumiselle myös aidosti eikä vain juhlapuheiden tasolla?

Yhtälailla päättäjillä on kuitenkin oikeus muistuttaa uutta voimaantunutta kansalaista, että demokratia on aina monenkeskinen kauppa; kukaan ei saa kaikkea haluamansa, mutta kaikki saavat jotakin. Ja että kaikkia ihmisiä koskevat samat lait, ja siksi oikeusvaltion periaatteet ovat kultaakin kalliimpia.

Poliittinen osallistuminen edellyttää kansalaisilta mm. keskustelutaitoja, joihin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa voitaisiin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Tasapuolisemmat valmiudet osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun hyödyttäisivät demokraattista järjestelmäämme, kun heidän äänensä, jotka tällä hetkellä eivät koe tulevansa kuulluiksi, tulisi paremmin esille.

Jos kansalainen on noussut viidenneksi valtiomahdiksi, valtaa on jaettu tällä tavalla ajatellen uudelleen. Sitä valtaa kannattaa juhlistaa paitsi tuomalla mielipiteensä ja ajatuksensa kuuluviin, myös käyttämällä perinteistä äänioikeutta ja muistamalla, että uusi valta tuo myös uuden vastuun. Sen vastuun ytimessä on omasta mielestäni demokratian vanhojen hienojen periaatteiden toteutuminen myös tulevaisuudessa toivottavasti uusin, ajanmukaisin työkaluin. Näitä työkaluja tarjoilemme Sitran ja Demos Helsingin Seuraava Erä -hankkeeen muistiossa, jossa pohditaan demokratian ja osallisuuden tulevaisuutta sekä konkreettisia keinoja demokratian vahvistamiseksi.