Lista
Arvioitu lukuaika 6 min

YK:n luontokokous edessä – kolmas kerta toden sanoo?

Maailman maat kokoontuvat joulukuussa Kanadan Montrealiin sopimaan uusista kansainvälisistä tavoitteista luontokadon pysäyttämiseksi. Luonnon köyhtymisen pysäyttämistä on tavoiteltu kansainvälisesti kahdesti aiemmin ja kahdesti siinä on epäonnistuttu – kolmanteen epäonnistumiseen ei ole varaa.

Kirjoittajat

Lasse Miettinen

Johtava asiantuntija, Kestävyysratkaisut, Sitra

Emma Sairanen

Projektikoordinaattori, Globaali yhteistyö, kestävyysratkaisut, Sitra

Julkaistu

YK:n luontokokous alkaa Kanadassa keskiviikkona 7. joulukuuta. Paljon odotuksia latautuu koronapandemian viivästyttämään kokoukseen, jonka ensimmäinen osa pidettiin Kiinan Kunmingissa viime vuonna.

Sitra seuraa kokousta Suomessa ja paikan päällä Montrealissa. Kokosimme 8+1 asiaa, jotka kokouksesta kannattaa ainakin tietää.

1. Mitä kokouksessa tavoitellaan?

Kokouksen tarkoitus on sopia uusista kansainvälisistä tavoitteista, joilla tähdätään luontokadon pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä ja käännetään kehitys kohti luonnon tilan elpymistä.

2. Miksi se on tärkeää?

Luontokato on viime vuosina tunnustettu yhä laajemmin ilmastokriisiin rinnastuvaksi uhaksi ihmiskunnalle. Taloutemme ja hyvinvointimme on täysin riippuvaisia luonnosta. Luonto antaa meille välttämättömät palvelut, joita ilman emme selviä: ruoan, materiaaleja, energiaa, puhdasta vettä, terveyttä ja suojaa. Se on myös talouden perusta. Maailman talousfoorumin mukaan yli puolet maailman taloudellisesta tuotannosta nojaa toimiviin luonnon ekosysteemeihin. Siksi luontokokous onkin myös talouden huippukokous.

Siksi luontokokous onkin myös talouden huippukokous.

Oman toimintamme seurauksena luonto köyhtyy kuitenkin yhä kiihtyvää vauhtia. Ihmisen aiheuttama lajien sukupuuttovauhti on arvioitu monikymmen- tai -satakertaiseksi normaaliin luonnossa tapahtuvaan taustakehitykseen verrattuna. Ilman nopeita ja päättäväisiä toimia suunnan muuttamiseksi romahdutamme oman tulevaisuutemme perustan.

3. Mitä on pelissä?

Panokset kokouksessa ovatkin valtavat: jo kaksi kertaa aiemmin on yhteinen kansainvälinen luontotavoite asetettu, vuosille 2010 ja 2020. Kummallakin kerralla tavoitteiden saavuttamisessa on epäonnistuttu. Kolmanteen epäonnistumiseen ei ole varaa.

4. Miten kiristynyt maailmantilanne heijastuu neuvotteluihin?

Neuvotteluja varjostavat Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama myllerrys ja uhka globaalista talouden taantumasta sekä pandemian jälkimainingit.

Muut ajankohtaiset kriisit eivät kuitenkaan muuta mihinkään perusasiaa: jos emme pysäytä luontokatoa, meidän käy huonosti. Siksi on toimittava nyt.

Jos emme pysäytä luontokatoa, meidän käy huonosti. Siksi on toimittava nyt

Sekä pandemia että Venäjän hyökkäyssota ovat alleviivanneet, että luonto on kaiken muun lisäksi myös turvallisuuskysymys. Eläinperäiset taudit riistäytyvät epidemioiksi vastedeskin, jos jatkamme toisten lajien hyödyntämistä nykyisin tavoin. Ja jos kriisit voivat katkaista vaikkapa ruoan kansainväliset toimitusketjut, on keskeistä kysyä, onko luontomme siinä tilassa, että se pystyy tuottamaan meille, mitä tarvitsemme.

Luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa on kysymys siis niin turvallisuudesta, huoltovarmuudesta kuin fyysisestä ja henkisestä terveydestäkin.

5. Mille tasolle prosentit asettuvat?

Suuri osa etukäteishuomiosta keskittyy kokouksessa sovittaviin prosenttitavoitteisiin. Kuinka suuri osa maa- ja merialueista on saatettava suojelun piiriin? Kuinka paljon heikentyneitä elinympäristöjä on ennallistettava?

Eivätkä suojelu- ja ennallistamistavoitteet ole ainoat, joista väännetään. Paljonko luonnon monimuotoisuudelle haitallisia tukia tulee karsia? Tavoitellaanko kulutuksen aiheuttamien luontohaittojen puolittamista?

Koska luontokadolle ei – vielä – ole kansainvälistä standardoitua mittayksikköä, kuten ilmastopolitiikassa päästöt hiilidioksiditonneina, kokouksen konkreettisin anti koostuu juuri näistä mitattavista luontotavoitteista.

6. Tuleeko toimeenpanoon ryhtiä?

Aiemmat vuosille 2010 ja 2020 asetetut globaalit luontotavoitteet olivat sinänsä hyviä. Ongelma oli, että niitä ei toteutettu. Jos toimeenpanoa ei seurata ja valvota, on uhkana, että kymmenen vuoden päästä niin huomataan käyneen tälläkin kertaa.

Muun muassa Euroopan unioni ajaakin luontotavoitteiden seurantaan ja toimeenpanoon ilmastopolitiikasta tuttua mekanismia, jossa säännöllisesti vedetään yhteen maailman maiden ilmoittamat toimet ja tarkistetaan, ollaanko oikealla polulla – riittävätkö ne globaalin tavoitteen saavuttamiseen? Jos eivät, tulisi maiden kiristää tavoitteitaan.

7. Saadaanko markkinatalous mukaan pelastamaan luontoa?

Luontokato ei pysähdy pelkästään julkisilla budjeteilla. Muutokseen tarvitaan yksityinen pääoma mukaan. Edelläkävijäyritykset ja -yrityskoalitiot ovatkin vahvasti mukana kokouksessa.


Vaikka kansainvälinen biodiversiteettisopimus ja sen puitteissa käytävät luontoneuvottelut ovatkin valtioiden väliset, valtioilla on iso mahdollisuus vaikuttaa viisaalla sääntelyllä markkinoiden pelisääntöihin niin, että luontoa vahvistavasta toiminnasta tulee kilpailuetu – ei sitä heikentävästä.

Valtioilla on iso mahdollisuus vaikuttaa viisaalla sääntelyllä markkinoiden pelisääntöihin, niin että luontoa vahvistavasta toiminnasta tulee kilpailuetu.

Esimerkiksi yritysverkosto Business for Nature on vaatinut, että valtioiden tulisi asettaa isoille yrityksille ja rahoituslaitoksille velvoitteet raportoida omat luontovaikutuksensa ja -riippuvuutensa. Tämän mukainen tavoite onkin pöydällä kokouksessa.

8. Raha ei tuo onnea, mutta tuoko se neuvottelutuloksen?

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tapaan myös luontokokouksessa yksi keskeinen jännite on kiista rahoituksesta. Sen aineksina ovat globaali epätasa-arvo yhdistettynä teollisuusmaiden historialliseen vastuuseen luontokadosta – olemmehan rikastuneet hyväksikäyttämällä luontoa kaikkialla maailmassa usean vuosisadan ajan.

Ei siis ihme, että kehittyvät maat vaativat teollisuusmailta selkeitä rahoituslupauksia: jos haluatte, että pystymme tekemään luontotoimia, järjestäkää meille siihen tarvittavat resurssit.

Tästä väännetään neuvotteluissa. Pöydällä kiistakysymyksinä ovat mm. uuden kansainvälisen biodiversiteettirahaston perustaminen ja korvaukset digitaalisen geenitiedon hyödyntämisestä niille maille, joiden luonnosta kyseinen geenitieto on peräisin. Kehittyvillä mailla on myös – perustellusti – epäluottamusta sen suhteen, miten aiemmat rahoituslupaukset on lunastettu, joten odotettavissa on, että rahoitusvaatimuksista pidetään tiukasti kiinni.

+1 Ilmasto ja luonnon monimuotoisuus ovat pari, mutta näkyykö se neuvotteluissa?

Luontokato ja ilmastokriisi kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa. Ne kiihdyttävät toinen toisiaan ja ne voidaan ratkaista vain yhdessä.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ja luontopaneelin IPBES:n yhteisraportti viime vuonna alleviivasi tätä kohtalonyhteyttä: jos yritämme pysäyttää ilmastokriisin ja luontokadon erillään toisistaan, epäonnistumme molemmissa. On kuitenkin haastavaa tuoda tätä ymmärrystä kansainvälisiin neuvotteluihin, joissa luonnon monimuotoisuutta käsitellään omassa sopimusputkessaan ja ilmastoa omassaan.

Jos yritämme pysäyttää ilmastokriisin ja luontokadon erillään toisistaan, epäonnistumme molemmissa

Lupaavia merkkejäkin on: Montrealin kokouksen luonnoksissa on pöydällä esityksiä, joissa ilmastokysymyksiä varovasti lähestytään osana luontotavoitteita nostamalla esiin mm. rahoituksen synergioita, ilmastoratkaisuja osana luontokadon pysäyttämistä ja luontoratkaisuja osana ilmastonmuutoksen hillintää sekä sopeutumistoimia. Kiinnostavaa onkin, missä määrin nämä päätyvät lopullisiin päätöksiin.

Sitran johtava asiantuntija Lasse Miettinen (paikan päällä 10.–16.12.2022), projektikoordinaattori ja Suomen nuorisoedustaja Emma Sairanen (paikan päällä 6.–21.12.2022) sekä viestinnän harjoittelija Sara Nyman (paikan päällä 11.–18.12.) seuraavat kokousta Helsingistä ja paikan päältä 7.–19.12. Asiantuntijamme ovat median käytettävissä.

Mistä on kyse?